perjantai 2. joulukuuta 2016

Karma - sitä saa, mitä tilaa...

Oon aiemminkin kirjoittanut tänne aiheesta ja taas voin siitä hieman pistää mietteitä ylös. Kohtele toisia kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Huikea lause. Lause, jonka valitettavan moni unohtaa...

Mennään melkein kymmenen vuotta taaksepäin ja palataan omaan teiniaikaani. Olin itseäni täynnä oleva kusipää. Muutin kuitenkin tapani muutamassa vuodessa, joskaan se ei pelastanut karmalta. Kärsin vuosikausia aiheuttamistani huonoista karmoista. Vihdoin olen onnistunut karistamaan kuitenkin ne harteiltani ja olen maksanut laskuni elämälle...

Nyt saan nauttien seurata, kun karma kostaa muille. Kyllä olen niinkin julma, että nautin kun paha saa palkkansa - korkojen kera. Parasta on se, kun saa selville, että minua pettänyt saa samalla mitalla takaisin tällä hetkellä tekosiaan. Kertoisinko hänelle asian, jota ei todellakaan tiedä vai nautinko vain seuraten sivusta ? Nautin, erittäin paljon...

Kiitos maailmankaikkeus ja karma,

x.o.x.o. M.D.S.




torstai 24. marraskuuta 2016

Miks mä jotenkin pystyn samaistuun näihin sanoihin...

Mä haluun puhua, niinku aikuiset.
Sä leikit uhria, tai piikittelet. Mä haluun huutaa, mut se ei rakenna. Miks aukoo suutaan, ku et sä vaan tajua? Laske kymmeneen ja hengitä. Vaikka itseeni meen, oon silti perseestä. Miten me päästettiin tää näin solmuun? Miten sen auki saa? Mun mielenterveys alkaa horjuu, tarviin terapiaa. Juodaan kolme pulloo vinkkuu ja sovintorakastellaan. Mä en haluu olla sinkku. (Sinkku) Sinkku. Kokeillaan taukoja, vaik ne ei toimi. Ei eroomiseenkaan meillä oo voimii. Kun ei oo sanoja, ollaan vaan hiljaa. Jos se ei tapa, niin se ahdistaa. Sul on avaimet asuntooni. Tiedät mut ja mun ovikoodin. En oo päästänyt ketään näin lähelle. Siks mä en lähe kävelee. Miten me päästettiin tää näin solmuun? Miten sen auki saa? Mun mielenterveys alkaa horjuu, tarviin terapiaa. Juodaan kolme pulloo vinkkuu ja sovintorakastellaan. Mä en haluu olla sinkku. (Sinkku) Mä olen tässä, vaikka jossain ois kai jotain parempaa. En ehkä kestä ajatusta susta jonkunmuun kun mun kaa. Ja sä saat tehdä mulle mitä vaan, tartu mun naamaan ja ravista. Mä en haluu olla sinkku, sinkku. Mä tarviin sua. Joo, mä tarviin sua, sua. Mä tarviin sua. Ja sä tarviit mua. Ja sä tarviit mua. Ja sä tarviit mua. Ku ollaan yhessä sekotettu tää kämppä, niin yhessä me se myös siivotaan. Älä luulekaan lähteväs täältä, ennenku me sovitaan. Sä lupasit, ettet vetäis enää exii tähän, tai puhuis mun päälle tai imitois mua. Sä ylitit taas mun rajat, mut silti mä silitän sua. Mä luulin, et vaan vanhukset on katkerii, mut ei se mee ihan niin. Kato meitä. Me ollaan vasta parikymppisiä. Ei kuunnella meidän kavereita. Niiden mielestä me ollaan ihan hulluja. Ne sanoo, et elämän pitäis olla helppoo. Mut mä en haluu helppoo, vaan sut.


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Riskeistä huolimatta kultaakin kalliimpaa...©

Ja mä muistan ne illat siel kallion reunalla,
Kun nojailtiin maisemii katellen siin kaiteella/
Kerro mulle vieläkö tunnet samoin ku sillon,
Tiedän kyl ettei asiat oo enää niinku sillon...

Olit ujo tyttö ku tavattiin etkä puhunu juurikaan,
Silti aika äkkiä tajusin kuinka sua kaipasinkaan/
Tajusin mitä mulloli edessä,
Siinä kun sä olit mun sylissä/
Enkä ees ollu mitään etsimässä,
Kun oli just tulleit haavoi sydämessä...

Sä oot kohdellu mua uudella tavalla,
Mulle oikestaan aiemmin tuntemattomalla/
Oot opettanu, et on ookoo välillä hajoilla,
Ettei aina tarvii yksin murheisiin vajoilla/
Kai mä siis vihdoin sain mitä tilasin,
Kun vihdoin sut sillon tavata uskalsin...

Ja mä muistan ne illat siel kallion reunalla,
Kun nojailtiin maisemii katellen siin kaiteella/
Kerro mulle vieläkö tunnet samoin ku sillon,
Tiedän kyl ettei asiat oo enää niinku sillon...

Kyl mä mietin monesti, et uskaltaaks ees rakastuu,
Ihan liian monta kertaa tullu ansaan astuttuu/
Kunnon jalkamiinoihin, joihin ei ois pitäny koskaan astuu,
Mut eihän sille mitään voi, kun polultaan pois ajautuu...

Vielä tulee se päivä ku tipun toiselle polvelle,
Mut ennen kerron tän sulle...

Ja mä muistan ne illat siel kallion reunalla,
Kun nojailtiin maisemii katellen siin kaiteella/
Kerro mulle vieläkö tunnet samoin ku sillon,
Tiedän kyl ettei asiat oo enää niinku sillon/
Tiesitkö sillon jo, että voisit rakastuu,
Arvasitko saavas siihen vielä vastakaikuu/
Sun kanssa haluun sinne onnelaan kurkottaa,
Ottaa riskin, et painovoima alas pudottaa...

x.o.x.o. M.D.S.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Ja mä en tiedä, olitko sä tosissas...

Matkalla Kuopioon bussissa kera huippulikkojen ja parin keski-ikäsen pojankoltiaisen kanssa. 118km vielä kohteeseen (äskeisen kyltin mukaan). Aamu 10stä asti oltu tien päällä pikku ruokabreikkiä lukuunottamatta...

Tuli tossa waiffille laiteltua viestiä aiemmin, että "nyt netflix and chill". No sieltä tuli sitten viestiä, että pitää kattoo netflixii ilman chillii ja eihän kukaan istu mun vieres. Öö no joo, istuu mun eväät. Sillai wtf...

Noh en kai voi valittaa, oonhan mä nuorempana ollut nappisilmänen kusipää pleijeri, niin ku ex-paraskaveri mut risti...


x.o.x.o M.D.S.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Rikottu, revitty ja hajotettu, ehjäksi melkein korjattu...

Otsikon sanoilla kuvailisin elämääni. Moni taitaa pystyä samaistuun. Tää syksyhän on siitä tunnettua aikaa, että jopa me perisuomalaiset jöröt möröt aletaan kelaileen syvällisiä pimeinä syksyiltoina kynttilänvalon lepatellessa varjoja seinille...

Monesti tullut pohtineeks omaa elämää ja kaikkia sen käänteitä. En voi sanoo katuvani asioita, koska ne tapahtumat on johdattanu mut tähän hetkeen. Vaikka en oo rikas ja kuuluisa ja superhyvä kaikessa mitä teen, oon ainakin melkein täysin onnellinen. Miks vaan melkein täysin ? Koska aina on asioita, joita haluais muuttaa...

En mäkään nyt kaikkee haluis pistää uusiks elämästäni, mutta kyllä siellä on sellasii asioita, joissa oisin voinu toimii toisin. Kai mä vaan toivoisin voivani matkata maaliskuun 5.päivään vuonna 2003. Olin sillon melkein viistoist vee angstiteini. Just siitä pahimmasta päästä oleva kiukkupersepaviaani. Tona päivänä sanoin jotain, mitä en koskaan päässy korjaan ja se päivä säteilee edelleen kipua mun elämään...

Oon koittanut varoa sanojani, kulkea varpaillani ja tutkailla ilmaa ympäriltäni. Oon reilun kolmetoist vuotta vanhempi ja monta hetkee viisaampi. Silti pelkään joka aamu herätä. Pelkään herätä seuraavaan päivään, kun menetän jonkun rakkaan, jolla on väärä käsitys tärkeydestään mulle. Vaikka koitan muistaa sanoa kaikille tärkeille, niin aina on joku, joka jää pimentoon tai vääriin luuloihin...

I'm so sorry sis that I blew it that day. Loved you then...love you still.

x.o.x.o. M.D.S.


tiistai 6. syyskuuta 2016

Karhunpoika sairastaa...

Unbelievable weekend! Niinku niiiiiin uskomaton! Tässä ei oikein pieni flunssainen sielu pysty käsitteleen edes kaikkea tapahtunutta, mutta yritetään...

Perjantaina matkasin kohti pääkaupunkiseutua ja olin aika kipee jo sillon. Noh lauantaina iski sitten megalomaaninen lenssu. Ei kuitenkan sopinut meikäläisen pirtaan moinen. Illalla oli tiedossa nimittäin first ever double date. Ja ekat oikeet treffit sitten 2013...

Mentiin Amarilloon ja syötiin siellä ehkä yks parhaimmista ravintola-annoksista, mitä oon koskaan maistanut. Kana oli mehevää, cheddarkastike kruunas sen. Naurettiin paljon ja puhuttiin meidän menneisyyksistä. Kaikki oli kivaa. Jatkettiin iltaa porukalla vielä kahvin ja jäätelön sekä sorbetin merkeissä. Yks parhaimmista illoista pitkiin aikoihin...


Sunnuntaina kävin kavereiden kanssa tsekkaan yhen lätkämatsin Keravalla, sekin oli oikein kivaa. Näin yhen kaverin pitkästä aikaa. Eikä kyseessä oo kuka vaan, vaan kyseessä on yks rakkaimmista hörhöistä, mitä maa päällään kantaa. Pelin jälkeen oli vuorossa ruuanlaittoa. Listalla oli pastaa ja lihapullia, kera kermaisen tomaattikastikkeen ja salaatin. Vaimoke oli erittäin tyytyväinen kun nousi päikkäreiltään rankan työpäivän jälkeen...


Sunnuntaina poikettiin vielä anopille ja appiukolle saunomaan ja se teki nannaa! Ai että kun se oli ihanaa. Pimee hiukan syksynen ilta ja puusauna maalaismaisemalla. Nam...

Maanantaina nukuttiin pitkään ja nautittiin molemmat viikon ainoosta vapaapäivästä. Ruoka laitettiin ekaa kertaa yhdessä, johtuen oikeestaan mun huonovointisuudesta. Tällä kertaa oli pastaa ja leivitettyä kanaa kera salaatin ja bearnaisekastikkeen. Oikein hyvää tuli siitäkin...


Illalla käytiin hakemassa vielä vaimokkeen fillari ja hieman pokemonjahtia harrastamassa. Sitten olikin oikeestaan aika painua sänkyyn, koska toinen meistä joutuu heräämään 6:30 aamulla. Eli vaimoke nukkuu vieressä täysiä jo. Enköhän mä liity samaan kastiin itekin...

x.o.x.o. M.D.S.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Insomnia

Hieno latinan kielinen sana, joka tarkoittaa unettomuutta. Jumalavita ku kroppa on aivan kuollut, mutta aivot ei vaan sammu...


Lätkäkausi on pyörähtänyt täysillä käyntiin ja voin kertoo, että hitto ku ennen oli helppoo! Mun hommiin kuulu jeesata vähän huoltoo ja kuuluttaa kotipelit ja kuvata vieraspelit pleijarien osalta. No ei ihan oo niin iisii enää. Oon "täyspäivänen" huoltaja nykyään, jonka päätoimi on luistin- ja varustehuolto. How cool is that! Oon ainakin kotikaupungin ensimmäisen täysin naishuoltajaporukan jäsen. Oon myös aika varmasti ainoo lajissani, koska terotan ja sitä ei naiset tee. Tää unettomuus ei kuitenkaan oo hyväks, sillä kuulutan edelleen, joten hommat triplaantu...



Noh onhan tässä kaikkee muutakin, mikä painaa mieltä. Stressitasot on jo pelkästään hallin takia huipussaan. No heitetään siihen päälle vielä yksityiselämän paineet, niin johan on massa kasassa. Terveys reistaa, mutta en jaksa valittaa. Pidän sen salassa, hoidan itteni kun jaksan. Siinä lause, jota oon hokenu kohta 6 vuotta. Oiskohan kohta aika mullekin, eikä vaan kaikelle muulle...



x.o.x.o. M.D.S.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Sanomisen pelko on vahvana hänessä...

Miten sitä pystyy ponkaseen takasin kaiken kokemansa jälkeen? Miten se onnistuu käytännössä? Tuntuu etten vieläkään osaa olla rennosti ja nauttia hetkistä. Odotan koko ajan "koska tästä paljastuu se sisäinen psykopaatti?"


Mä oon vuosia halunnut löytää sen tietyn, jonka kanssa voin asettua aloilleen. Vajaa vuosi sitten kuitenkin tapasin ihmisen, joka jätti pahemmat arvet kun kukaan. Mun vähäinenkin luottamus syötiin pohjiin. Parasta kuitenkin on, että arvon neiti elää jossain toisessa ulottuvuudessa kuvitellen historian mieleisekseen. Se ei mua paljon enää muuten hetkauta, mutta siitä saa kavereiden kanssa hyvät naurut. Taas yks asukki siitä helvetin liekkeihin...


Mua ainoastaan vaan ärsyttää se, että en uskalla enää olla täällä pallon päällä. Mä nään kaikista vaan sen saman ongelman. Vaikka kuinka yritän, niin pelko uskaltaa yrittää on suurempi ku koskaan...


Yhden askeleen olen kuitenkin onnistunut ottaan. Uskaltauduin antaan itteni ainakin melkein jollekulle. Mitä tarkottaa melkein? No se tarkottaa sitä, että seurustelen. En kuitenkaan uskalla sanoa sitä ääneen. Annan pakkeja samaan tapaan kuten ennenkin, mutta missään en asiasta. Kerran laitoin #girlfriend ja sekin alkoi ahdistamaan...


Ehkä joskus uskallan nauttia tästä onnesta. Mulla kuitenkin vaikuttais olevan upea ja ihana nainen. Paremmin ei vois mennä. Someday, somehow...


x.o.x.o. M.D.S.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Sometimes I just wonder why...

Have you seen it yet? That pathetic face of yours I mean. That person is the reason for your own misery. You can't keep blaming others and rewriting what has happened. You need to face the facts and look into the mirror...


Your own actions are the main reason for everything. You've been treating people like shit! It won't be long before you find yourself on your own again. That's what happens when you're too narcissistic and egocentric maniac...


You can and you should love yourself but you still need to be able to pinpoint the flaws in yourself. For example if you're doing or have done something wrong - admit it and apologize. It's easy as hell! Don't start telling bs about how you've been mistreated when it has been you who has been a dick all along...


I do love myself and I know I'm not perfect. I've done mistakes and I've been treating some people the wrong way. I have the guts to admit it. That's called maturity. I stand by my own actions and take the responsibility of each and every one of them...


Now my dear readers it's time to go and check the mirror. "Is this the person I'm ready to live with or do I need to change my attitude towards life itself? Can I do better? What can I do to get where I want to be?"


I've done my soul-searching and I'll stick with this. I'm proud of myself and what I've been doing with myself. I am at peace with my history and the future looks better than ever...


x.o.x.o. M.D.S.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Pintaa syvemmältä...

Jos taas mentäis astetta syvemmälle ajatuksissa, niin minne päädyttäis ? Ajatuksia mieli täynnä, mutta sielu niin rikki revitty, että uskaltaako sitä edes sanoa, mitä sisällä myllertää...




Musta usein todetaan, että heittäydyn hetkiin liian täysiä ja sillai tuppaan saamaan aina turpaani. Ehkä se on tottakin, mutta mä nään sen niin, että kaikki tai ei mitään. Puolivaloilla jää kokematta niin paljon ja sillon ei voi saavuttaa kaikkea, mitä haluaa. Onko se siis niin paha, jos jotain alkaa tekemään, niin antaa itestään sillon kaiken ?


Voisin sanoa, että viimeisimmät naiset, joita olen tapaillut, ovat olleet kaikkea muuta kuin hyviä muistoja. Vaikka niitäkin syntyi, niin heidän aiheuttamansa kipu on kadottanut nuo hyvät muistot. Jäljelle niistä ajoista jäi vain paska maku. Neiti X oli vain kaksinaamainen krooninen pettäjä, toivotan onnea silti hänen nykyiselle "laastarilleen". Hänestä seuraava taas paljastui pelkuriksi ja valehtelijaksi. Sillehän en myöskään voi yhtään mitään. Elämä on ja sitä saa mitä tilaa. Oma karmani alkaa pikkuhiljaa olla vastaanotettu, mutta heidän osaltaan tilauksen saapuminen on vasta tuloillaan...


Mitä muhun tulee, niin en usko tällä hetkellä kenenkään sanoihin. Teotkaan eivät saa minua enää vakuuttuneeksi. Olen liian monesti viimeisen vuoden aikana niellyt valheita ja feikattuja tekoja. Toivotan siis hyvästit haaveilleni löytää rakkauden. Hyvästit perheelle, josta niin kovasti haaveilin...


Mä olen ansainnut jotain parasta, mutta mulle on tarjoiltu vain pelkkää petosta ja valhetta. Peruutan siis unelmieni tilauksen ja alan elää vanhan piian elämää. Kiitos, anteeks ja näkemiin !


x.o.x.o. M.D.S.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Miltä se tuntuu, kun sä tiedät sen sisälläs... ©

Kaiken jälkeen tässä taas ollaan,
en edes tiedä mistä voisin alottaa/
Eilen oisin voinut mennä vannomaan,
etten enää ikinä mitään tuntiskaan/
Sit sä tuut ja vaan luikertelet takaisin,
en tiedä mitä viestiis ees vastaisin/
Anelet vaan, että anteeks antaisin,
mitä väliä sillä on, vaikka rakastaisin/
Sait mut hukkumaan kuivalla maalla,
muistanko ees millaista oli olla pinnalla/
Toivoi tyhmänä, että pysyisit rinnalla,
mutta ethän sä siinä edes halunnut olla...


Onko sillä väliä mitä mä sulle vastaan,
ei se kumpaakaan pysty enää pelastaan/
Sä oot sekasin ku seinäkello tunteineen,
joten voit paeta rauhassa ja lähtee meneen...


Miltä se tuntuu, kun tiedät sen sisälläs,
sulla oli kaikki mitä halusit vierelläs/
Mutta sä ajoit sen kauas pois luotas,
suoranaisesti heivasit vaan pois oveltas/
Miltä se tuntuu, kun tiedät sen sisälläs,
kaipaat sitä kun se ei oo enää vierelläs...


Itke vielä kerran kyynelees ja nukahda niihin,
kai se suru joskus vaihtuu tunteisiin muihin/
Kun se päivä koittaa - palaa näihin sanoihin,
alussa jo kerrottiin "Tää päättyy kyyneleihin..."


Miltä se tuntuu, kun tiedät sen sisälläs,
sulla oli kaikki mitä halusit vierelläs/
Mutta sä ajoit sen kauas pois luotas,
suoranaisesti heivasit vaan pois oveltas/
Miltä se tuntuu, kun tiedät sen sisälläs,
kaipaat sitä kun se ei oo enää vierelläs...


Tää sirkus on aika viedä päätökseen,
ei jaksa enää alkaa pelleileen/
Puhuit ettet ois kun muut ennen sua,
ettet koskaan vois satuttaa mua/
Niin paljon menit lupamaan turhaan,
kun pahiten päädyit satuttaan...


Miltä se tuntuu, kun tiedät sen sisälläs,
sulla oli kaikki mitä halusit vierelläs/
Mutta sä ajoit sen kauas pois luotas,
suoranaisesti heivasit vaan pois oveltas/
Miltä se tuntuu, kun tiedät sen sisälläs,
kaipaat sitä kun se ei oo enää vierelläs...

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Viikonloppu isossa cityssä...

Pride-viikko oli ja meni. Matkasin ite perjantaina kohti pääkaupunkiseutua ja kavereita. Matka alkoi Espoosta, jossa tuli nautiskeltua juomasta jos toisestakin. Tulipahan taas vedettyä hieman karaokeakin. Ei pöllömpi perjantai...


Lauantaina matka jatkusi sitten kohti Helsinkiä ja Kansalaistoria. Elämäni ensimmäinen Pride-puistojuhla. Tuli tehtyä samalla kaksi reissua - eka ja vika. Onhan se hienoa, kun jengi kasaantuu yhteen juhlimaan tasa-arvoisuutta jne, mutta mä en jotenkaan kokenut oloani mukavaksi siellä. Se, että olen homoseksuaali, ei tee musta automaattisesti Prideläistä. Mun henk.koht. näkemys siitä tapahtumasta oli helvetti. Näin kyllä siellä kavereita, joka on aina luksusta...


Pari tuntia jaksoin siellä ihmismassassa olla ja matka jatkui kohti Kannelmäkeä. Siellä kokkailtiin ja hengailtiin taas yhden kaverin kanssa. Valmistauduttiin henkisesti sunnuntaina tapahtuneeseen muuttoon. Ihan hauskaa huomata, kuinka aika kului, vaikka lähinnä se ilta vaan juoruiltiin ja katottiin kauhua. Okei - ja mä leikin sen koirien kanssa :D


Sunnuntaina olikin sitten aamulla toisilla käynnistymisvaikeuksia, joten keitin kahvit ja toimitin ne sänkyyn asti. Virhe - koska heti mietittiin taka-ajatuksia :D Vietiin kaverin uudelle kämpälle laatikoita ja polttopuita ja sitten toi mun rakas vara-aviomies tuli poikkeen kahville. Siinä hetki pulistiin ja polteltiin tupakkaa ja sit se alko iskeen...


Vuosia oon ollut sitä mieltä, että suurkaupunki ei mulle vaan sovi. Vietettyäni aikaa kuitenkin siellä, kavereiden kanssa, tajusin jotain tärkeää. Sillä ei oo väliä kuinka iso paikka on, vaan sillä kenen kaa saat jakaa sen paikan. Eli ehkä, huom EHKÄ löydän itseni vielä Helsingin suunnalta :)


xoxo M.D.S.

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Tyhjän päällä on aika "hyvä olo"...

Hello pitkästä aikaa,
täytynee heti kärkeen toivottaa hyvää juhannusta itse kullekin. Aurinkokin löysi tiensä tänne sysimustaan Suomeen...


Kaikenlaista on tapahtunut tässä kuluneen kuukauden aikana ja arvet (fyysiset ja henkiset) on sen mukaiset. Elämä ei päästä helpolla ja taas ollaan tyhjän päällä. Aloitetaan siis alusta - jälleen...


Mä oon yleensä sellanen, joka ei jaksa jäädä märehtimään jos ja kun tulee lunta tupaan, mutta tällä hetkellä tuntuu etten pääse millään eteenpäin. Ihan kun juoksis suossa paikallaan. Mitä enemmän koitan juosta eteenpäin, niin sitä syvälle uppoon. Onko tässä enää mitään järkee vai pitäiskö vaan antaa itsensä haukata happea sen kuuluisan viimeisen kerran ja sukeltaa..?


Memories of you and I have no ending.
Keep dreaming of you like nothing has changed.
Where do I go from here?
Is this the end for me or am I supposed to fight for one more time?
Tell me how am I supposed to go on without you?
Let me know how you thought this would go.
Let me know if you still think of me at night before going to sleep.
Am I still the first thought of the day.
I need you because I truly madly deeply love you...

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

This distance is killing me...

The days have been longer and longer,
it's like time has slowed down here/
It's like life is asking me to be stronger,
telling me that I have you over there/
How long does it take me to fall down,
'cause this distance is killing me softly/
Will I make through this before I drown,
before this distance kills me completely...



©

torstai 26. toukokuuta 2016

Rakkaudesta lajiin...

Frisbeegolf, discgolf, fribaus. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Laji, joka kolme kesää sitten vei sydämeni. Nyt muutaman kesän harjoittelun jälkeen alkaa vihdoin sujua. Olin pitkään kaveriporukan heikoin heittäjä, en enää...


Kevät on sujunut loistavasti. Alan olla pikkuhiljaa pelini kanssa vireessä. Parhaan kaverin kanssa tilasto on keväältä voitoissa mulle 7-4. Viime kesänä kuitenkin tilanne oli varmaan 30-4 sille. Se on huikeeta miten meillä on kuitenkin se kannustus ja riemu toisenkin onnistumisista. Holarit on mua edelleen vältelleet, vaikka ketjuja on kilauteltu ja korin reunoja. Kaveri on nyt tän viikon aikana heittänyt jo kaks. Toisen pääsin todistaan paikan päällä ja juhlittiin kyllä molemmat yhtä paljon...


Voisin viettää kaiken aikana kierroksilla. Se on rentouttavaa, jopa sillonkin kun menee perseelleen. Parasta ajan vietettä seksin jälkeen. Sitähän nyt ei mikään voita...


Mikäli sä et oo lajia kokeillut vielä, niin nyt olis aika. Lajin suosio on kasvanut Suomessa räjähdysmäisesti ja ratoja alkaa olla kaikkialla. Kerää siis kaveriporukka kasaan ja menkään joku päivä kokeileen. Ette varmasti pety. Voittaa nykypäivän netflixit ja tietokoneet. Nauttikaa luonnosta ja toisistamme !


xoxo M.D.S.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kultaakin kallimpaa on saada olla vaan...

Nää yöt tuntuu olevan mulle vaikeimpia. Tai siis lähinnä tarkotan sitä, että mun olemattomat aivot raksuttaa eniten tälleen yöaikaan. Mikä sen parempaa, ku purkaa tänne blogin uumeniin näitä ajatuksia...


Toisinaan mietin millaista mun elämä olis tällä hetkellä, jos olisin tehnyt joitain asioita eri lailla menneisyydessäni. Olisinkohan esimerkiksi jossain muualla tällä hetkellä tai olisinko onnellisempi ? Voisinkohan toisaalta olla tyytyväisempi ? En väitä, että mulla menis mitenkään ihan vitun hyvin tällä hetkellä, mutta oon mä tyytyväinen elämääni...


Mua lähinnä siis mietityttää, että johtiko kaikki mun teot tän hetkeen vai mikä. Sanotaan, että mikäli ois tehny jotakin eri lailla, niin asiat ois ihan toisin. Eli toisaalta en sais katuu mitään, mikä on johdattanut mut tähän hetkeen. Kaikki tämmönen pohdituttaa tällä hetkellä paljon. Myös se, että voisinko tehdä jotain, että asiat tästä vielä rullais paremmin...


Elämä on ku shakkia. Pitäis olla aina askeleen edellä valinnoissaan. Miettiä jokainen siirto niin, että laskee mukaan jo pari seuraavaa siirtoaan. Eli jos siis teen nyt näin, niin oonko vielä parin siirron jälkeen matkalla oikeaan suuntaan. Mä tein sitä ennen paljon. Mietin paljon ja liikaakin tulevaa. Oon oppinut vihdoin elään hetkessä, väitän jopa nauttivan enemmän pienistäkin hetkistä elämässä...


Frisbeegolf on lähellä mun sydäntä. Käyn paljon "broidien" kanssa kiskomassa kiekkoa. Siinä on hieman sama idea ku shakissa. Tosin oon siinä pirusti paljon parempi ku shakissa. Tänään käytiin parhaan kaverin kanssa heittämässä vaatimattomat 44 väylää. Yks 20 väylän rata ja sitten kaks kertaa 12 väylän rata. Voitin pitkän radan suvereenisti, lyhyempi rata tuotti voiton naiseen. Kokonaistilanne kierrosvoitoissa tälle keväälle on mulle 6-2. Viime kesän tulos oli varmaankin broidille 30-5 :D Silläkin saralla oon siis mennyt eteenpäin...


Jos mun pitäis jotenkin siis summata, miten mulla menee, niin sanoisin ihan ok. Ei oo hirveesti juhlittavaa, mutta huonomminkin on mennyt. Voisin viettää enemmänkin aikaa tässä kirjoitellessa, mutta huomenna on pitkä päivä tiedossa ja Leijonat finaalissa kokeilemassa Kanadan hanhien teurastusta ;)


xoxo M.D.S.

perjantai 20. toukokuuta 2016

Minne tää tie viekään, on se suunta parempaan...

Melkein voisin vannoa, että mä oon nyt jossain, missä en ikinä ole ollut. Tunne siitä, että käsissä on jotain timanttista, on vahvempi kuin koskaan. Tässä on se fiilis, että voisin jopa uskaltautua sanomaan "vuosituhannen rakkaustarina"...


Aina nallekarkit ei oo menny tasan. Ei mun tekojen ansiosta, eikä vastapuolen. Sanoin monet kerrat, että kaikki paska, mikä muhun kohdistuu tässä hetkessä, on ansaittua. Se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Mä en ansainnut enää tulla petetyksi. Mä en ansainnut valheita ja väheksyntää, enkä todellakaan epäluottamusta. Mä olen muuttunut vuosien varrella ihmiseksi, joka ansaitsee parasta itselleen...


Mä olen kohdellut hyvin niitä, jotka mua kohtaan on tehnyt väärin. Mä olen antanut kaikkeni ja jättänyt pettämiset ja leikkimiset historiaani. Mä en vaan siltikään pysty uskomaan todeksi, mitä olen onnistunut löytämään. Täydellinen pakkaus mulle. En sano, että kyseinen nainen olisi itse täydellisyys, virheetön yksilö, mutta kuin mulle tehty. Kerrankin voin tosissani vain olla onnellinen ja hymyillä. Kerrankin mua kohdellaan ku olisin maailman paras asia elämässä...


Mistä moinen väite ? Mulle sanotaan vilpittömästi, että on hirvee ikävä. Mulle sanotaan rohkeasti, että musta tykätään kamalasti. Pelottavinta kuitenkin on, kun uskon, että mua ei koskaan satutettais. Miksi se on pelottavinta ? Koska uskallan antaa sydämeni toiselle. Taino, sen mitä siitä on vielä jäljellä. Sen verran sitä on käytetty hyväksi ja hakattu lekalla. Opetushan sekin oli, nimittäin sitä se oli. Opetus siitä, mitä en ansaitse...


Parasta on kuulla toisen äänestä, se kuinka siitä huokuu ilo ja onni, kun olen tässä. Tuntea kesken suudelman, kuinka toinen alkaa hymyillä. Tuntea hellä kosketus vatsalla, kun toinen nukkuu kainalossa ja alkaa silittää unissaan sua. Kaikki tämmönen pieni, mutta tärkeä on puuttunut aiemmin. Maailman parasta on kuitenkin herätä aamulla siihen kun oot mun vieressä. Sillon oon kotona. Sun vieressä, oon siellä missä mun kuuluu olla...

maanantai 16. toukokuuta 2016

Ja taas mun on pakko kirjoittaa...

Muistaks sen illan siellä mökillä,
kuinka yhessä istuttiin siellä siinä portailla/
Mietin siinä kun olit mun vierellä,
voisitko elämän jakamista mun kaa kokeilla/
Katoin sua ja tajusin lopulta sen,
kuinka hyvältä siinä tuntu olla vaan kiireettä/
Sait rintaan tunteen lämpösen,
vielä silti on matkalla ihan liian monta estettä/
Lauloin viel sulle biisin hiljaisen,
samalla ku ihailtiin illan vikaa auringonsädettä...


Sun kanssas mullon hyvä olla,
sun luotas mullei oo kiire minnekään muualle/
Me ei mitään turhaan lupailla,
silti uskallan antaa taas tilaa pienille haaveille/
Kun päästiin sun luo mökiltä,
tajusin etten ihan vielä haluis tän päättyvän/
Varovasti päätin sulta kysästä,
mitä jos sua oottais ruoka jälkeen työpäivän/
Ja niin näin sen sun silmistä,
säkään et halunnu mun sillon vielä lähtevän...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...


Sä tulit yllättäen mun elämään,
jäädyin kohdallas ihan totaalisesti ja kokonaan/
En ollu varma siitä mitä nään,
kaunis tyttö ja lätkäfani, voisko olla tottakaan/
No viikot vieri ja juttu luisti,
mutta luulin etten sua vois millään kiinnostaa/
Niinpä vedäydyin pois ujosti,
loppu jutut ku seinään vaikken voinu unohtaa...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...


Onneks olin väärässä,
siinä oot mun vieressä/
Mun on hyvä tässä näin,
kun oot mun vierelläin...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...
©

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Taas vuoden vanhempi...

Nonniin ! Tuli sitten täytettyä taas vuosi enemmän ja kaikennäköistä ikään sopivaa lahjaa tuli saatua - kuten ikkunapesuri <3
(Sain mä Wanajafesteillekin kahden päivän tiketin :D)


Siltikin kaikesta voiton vei postikortti. KYLLÄ, old school postcard :3
Kortin eteen oli nähty vaivaa. Osoite oli selvitetty mun parhaalta kaverilta, kuvat oli itse valittu ja kuvat itsessään olivat minulle rakkaita. Kortista välittyi enemmän kuin täydellisesti, että minusta välitetään...


Vuoden vanhempi, mutta vihdoinkin oikealla reitillä <3

torstai 12. toukokuuta 2016

Onnen kyyneleet, takin kaulukseen...

Sain tänään illalla tietää jotain, minkä koen olevan niin maagista, että se on pakko jakaa tänne. Täytän perjantaina vuosia ja asia liittyy siihen...

Mun takia ei oo kukaan koskaan tehnyt mitään ällöromanttista. Mä olen aina parisuhteissani hoitanut sen puolen. Ostanut kukkia ja vienyt ylläri-illallisille tai tehnyt kynttiläillallisen kotona. Nyt asia tuntuu saaneen muutoksen...

Tapailemani tyttö kertoi pettyneenä kuinka hänen ajattelemansa yllätys on pilalla auton hajottua. Rapea ranskalainen pilasi tytön suunnitteleman synttäriyllätyksen, jossa hänen piti ajaa hakemaan minut synttäri-illalliselle, jotta voisi viettää kanssani tuon päivän. Jo ajatus siitä, että joku näkisi takiani moisen vaivan, sai minut itkemään...

Varmistun päivä päivältä tunteistani ja siitä, että olen löytänyt timantin. Olen vihdoin löytänyt jonkun, joka välittää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Löysin vihdoin naisen, joka ymmärtää, että minäkin ansaitsen välillä yllätyksiä. Koen olevani maailman onnekkain tästä naisesta ja jos vaan voin vaikuttaa asiaan - aion pitää hänet itselläni ♡

tiistai 10. toukokuuta 2016

Have you seen the beauty of the sky...

Ihanaa kuinka aurinko on paistanu viime päivinä siniseltä taivaalta. Tuntuu ku ois itekin pirteempi ja energisempi taas. En mä silti aamukarhulta oo välttyny. En oo niin sekasin sentään...

Oli tässä siis mulla muutakin kerrottavaa kun toi ihana keli, mikä on nyt vallannut koko Suomen. Nimittäin haluaisin kertoo jotain, minkä oon pitänyt salassa.  Taino salassa, kyllä se on varmasti mun ympärillä huomattu. Mulla on käynyt tuuri ja oon löytäny jotain harvinaista...

Mulla on jo vuosia kytenyt aikalailla tarkka kuva siitä, minkälainen nainen ois mulle sopiva. Vuosia oon ottanut vierelleni sellasen melkein osuvan. Tyytynyt siihen, että kukaan ei täyttäis kriteerejä. Se melkein osuva on kuitenkin aina ollut virhe ja sen on saanu tajuta kantapään kautta. Mitä siis mun kriteereihin kuuluu ? No ne on oikeestaan aika sillai helppoja täyttää, mutta kaikkia niitä ei oo löytyny yhdestä pakkauksesta vielä kertaakaan:

Mun unelmanainen on räväkkä, tatuoinneilla varustettu rokkimimmi, ripauksella sporttisuutta. Pitäis olla myös koiraihminen ja sellanen sopivasti villi, mutta ymmärtää myös koti-iltojen päälle. Sosiaalisuus on myös hyvästä, koska oon ite todella sosiaalinen ja pitää ymmärtää, että mulle ystävät on perhettä. Huumorintajua ja sarkasmia pitää myös löytyä. Positiivinen elämänasenne on erityisen tärkeää. En jaksa, jos kaikki on vaan paskaa ja aina vaan vituttaa kaikki. Hoitsun ammatti on myös vaan plussaa, koska mä oon tohelo. Suurin plussa on kuitenkin jos neitiä kiinnostaa lätkä muutenkin kun, että "ne äijät on kuumia ja panisin". Äänen pitää myös olla sellanen korville mukavaa kuunneltavaa, helpompi sitten kuunnella nalkutustakin vuosien varrella...

No joo, kuulostaa kaikkineen aika mielenkiintoselta yhdistelmältä. Varsinkin kun mulle toi luonne tulee tärkeempänä kun ulkonäkö. Jos sä oot sisältä mätä, niin vanhana oot kokonaan mätä. Ei se kakkukaan hyvää oo, vaikka päältä näyttäis täydelliselle ja sisältö on paskaa...

Nyt onkin sellanen tilanne, että saattaa olla löytynyt tuollainen neiti. Tosin kun mä nyt oon niin saakelin pessimisti, niin en silti nää tulevaisuutta yhdessä. Nään tässä hetkessä kyllä meidät, mutta huominen on täysin auki. Ihan vaan koska en osaa edes enää ajatella yhtä päivää pidemmälle. Ennen kyllä haaveilin, mutta kun haaveilujen kohde osottautu totaaliflopiks, niin lakkasin moisen haihattelun. On fiksumpaa mennä tässä päivässä ja kattoo sit huomenna vasta missä on sillon. Mutta...

Tänään olen täynnä ihanaa tunnetta, ihanaa naista kohtaan. Hymy on ihana ja ääni saa mut sulaan. Kosketus ajaa mut hulluuden partaalle ja eläintarhan tömistelijät juoksee mahassa. Saan piirrellä useita tatuointeja iholta sormellani ja nauttia siitä hyvästä olosta ja onnesta, minkä saan susta. Sä teet musta onnellisen aidosti ja kohtelet mua hyvin. Sä muistat musta juttuja, joita moni ei vaivautuis ees yrittään muistaan. Oot parasta mitä oon koskaan saanut kokea. Kiitos ♡

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Anteekspyyntö kaiken jälkeen on turhaa...

Mitä jengi miettii, jos saa keskellä yötä eksältään viestiä, kuinka ollaan niin pahoillaan kaikesta tehdystä ja sanotusta ? Mitä siitä pitäis ajatella tai siis mitähän sitä oletetaan anteekspyydettävän ? Mitähän näistä kohdista pyydettiin anteeksi:

-Sitä kun pettäminen oli arkipäivää, vaikka toisin vannottiin ?
-Sitä kun vannottiin rakkautta viimeiseen asti ja olikin suhde toiseen ?
-Sitä kun sanottiin "Menisin koska vaan kihloihin sun kanssas, tiedät sen." tosiaan pettämisestä huolimatta ? 
-Sitä kun jäätiin kiinni pettämisestä ?
-Sitä kun annoit kaikkes toisen takia, mutta se käytti sua vaan laastarina ja käytti hyväkseen minkä kerkes ?

Anteekspyyntö kaiken paskan jälkeen on sama kun koittais pidätellä, vaikka paskat on housuissa jo. Silti sitä näköjään koetaan pakottavaa tarvetta koittaa puhdistaa omaatuntoaan. En tuu koskaan paljastaan syntejäs nykyiselles, vaikka tiedän kyllä kuka se on. Tiesin sen aina, vaikka väitit mun kuvittelevan. Mua pidettiin tyhmänä, mutta tiesin etten ole. Olin aina oikeassa. Oon aina ollut. Nyt en aio vaan enää toistaa menneitä...

Esitänkin siis tämän selvästi. Tulen ottamaan vielä kerran yhteyttä. Haluan vain matkalaukkuni takaisin. Mitä tulee anteekspyyntöön, niin en voi ikinä antaa anteeksi. En tänään, huomenna tai tulevaisuudessa. Mä en edelleenkään ole se joka menetti, vaan se olet sä. Menetit sen ainoon ihmisen, joka ikinä tunsi sut kun omat taskunsa ja olis jatkanut sun tukenas ilman sun idioottimaista valehtelua, pettämistä ja henkistä väkivaltaa. On parempi kun sen matkalaukun jälkeen pysyt vaan kaukana musta ja pidät paskan omatuntos. Koska sen sä ansaitset. Et synninpäästöä. Et sitä itekään antais. Sait aikoinaan liikaa anteeksi...



lauantai 7. toukokuuta 2016

Reissumies näkee muutakin kuin maailmaa...

Hellurei ! Postaillaan hieman lisää täältä kun kerran reissun päällä ollaan oltu. Palailen tässä juuri junassa takaisin kotiopäin. Viikko vierähti nopiaan. Liian nopiaan jos niin saa sannoo ! Helevetti sentään kun oli kivaa...

Tuli poikettua uusilla huudeilla ja näinpä myös mr. Silmäpussin eli Keskisen Vesankin. Reissua taitoin mainiossa seurassa ja viikko sitten frisbeegolffissa revähtänyt kylki kiittikin naurukohtauksista :D Tekisin sen reissun koska vaan uusiks samalla porukalla, mutta paikat terveinä ! Monta ajatusta kyllä heräsi sen matkan aikana...

Voisin sanoa, että luonnon keskellä tajusin, mitä oikeasti haluan elämääni. Oon aina ollu luonnossa viihtyjä, mutta nyt se kolahti. Jos vaan kaikki natsaa, niin why not. Viihdyin paremmin ku hyvin ja kaipaan jo takaisin. Kolme ja puoli tuntia siinä sitten meni, kun lähtö alkoi jo vituttaa...

xoxo M.D.S.

Tää soi mun päässä koko ajan...

In the loving memory of not giving a fuck...

Alan olla jo nähnyt kaikenlaista ja kokenutkin yhtä paljon. Jotain olen kuitenkin oppinut varmasti. Jos joku sanoo yhtä, niin se taatusti tarkoittaa toista. Varsinkin naiset...

Vinkki vitonen siis kaikille kullanmussukoille, jotka erehtyvät lukemaan blogiani:

Elä usko kaikkea, varsinkaan jos haluat säilyttää uskosi tulevaan. On tervettä kyseenalaistaa asioita, joita kuuluisa kuudes aisti sinulle varoittelee. Mikäli toinen osapuoli ajautuu puolustelukannalle, olet oikeilla jäljillä. Jos hän kuitenkin sanoo sinulle yhdellä lauseella selittäen olevasi idiootti, olet luultavasti idiootti. Meihin kaikkiin on koodattu varoitusmerkkejä analysoiva järjestelmä, joka toimii. Uskokaa sitä...

Duck and dive, dodge the bullet until it hits you and kills you.

maanantai 2. toukokuuta 2016

King of hearts ©

Tell me what are you thinking about,
tell me am I crossing your mind/
If you miss me just give me a shout,
be free to let yourself to unwind/
I just wanna be your king of hearts,
so don't be afraid to let me in/
You know we all have our own parts,
we just need to play to win...

Show me what you're made of honey,
'cause you've got a beautiful soul/
We both know that this is a bit funny,
how we make each other whole/
We need this to go in a steady pace,
we don't need to rush into things/
I know you're not just a pretty face,
so let's see what the future brings...

All I need is you in my life,
all I need is your smile,
in the morning next to me/
You don't need to be my wife,
don't have to walk the aisle,
just stay till the end with me...

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Let's be naked together...




Otsikolla voi viitata moneen asiaan, mutta itse viittaan tällä kertaa avoimuuteen. Tässä on nyt viimeisen kuukauden aikana löytynyt ihminen, jonka kanssa avoimuus tulee luonnostaan ja aratkin asiat puidaan yhdessä läpi. Valheiden verhon taakse ei kumpikaan yritä piiloutua, vaikka kumpaakin pelottaa tuo henkinen alastomuus...

Se on upeinta ikinä, kun joku uskaltaa avata itsensä sulle ja on läsnä aidosti. Yksittäiset asiat voivat olla monelle itsestään selvyyksiä, mutta rehellisyys ja avoimuus hyvin harvalle. Tuollaista henkistä alastomuutta tapaa kerran elämässä, kerran elämässä löydät sellaisen kenen kanssa uskallat olla avoin täydellisesti...

Tämä avoimuus tekee henkilöstä kiehtovan ja entistäkin kauniimman. Kemiat kohtaavat ja tunnet olevasi turvassa. Automaattisesti mikään ei tapahdu, mutta pienet vihjeet antavat itsevarmuuden luottaa. Kun kumpikin osapuoli on samalla aaltopituudella ja tuo kemiapuolikin on kohdillaan, niin aavistettavissa on jotain kaunista....


Toisinaan haluaisin sanoa isoja sanoja, mutta pelko vie vielä voiton. Tiedät siltikin, kuinka kaunis oot. Tiedät kuinka sun luonne vie mun suupielet ylöspäin. Oot kiltti, mutta villi. Ihana, mutta vittumainen. Mun on helppo olla sun kanssas. Meillä on paljon yhteistä ja se on hienoa. Upeeta oikeestaan...

Haluan antaa sulle turvan. Olla sun arvoinen ja huomioida sun tunteet. Mahdollistaa sulle kaiken mitä haluat ja näyttää sulle, että maailmassa on muitakin kuin pettäviä lesboja l-koodin tyyliin. En oo mikään prinssi uljas valkealla ratsulla ja kiiltävällä haarniskalla, mutta oon mä ihan jees ;)


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Ciao bella !

Terppa kaikki, pitkästä aikaa ! Huhhuh mitä rumbaa ja salsaa on ollut meneillään. Alkaa pikkuhiljaa onneks tyyntyyn nää elämän kuuluisat hurrikaanit. Mä en oikein tiedä, mitä tällä kertaa tänne teille runoilis, mutta katotaan mihin tää flow vie tän bloggauksen...

Monissa liemissä keitetty viikko alkaa oleen takana ja voisin sanoa, että luojan kiitos. Alkaa oleen ollut tarpeeks draamaa meikäläisen makuun. Mistä keräänkin näitä ongelmatapauksia elämääni. Onko mulla joku saatanan idiootti-magneetti, mene ja tiedä, mutta helvetti sentään. Rehellisyys ei ole todellakaan ollut viime viikkojen teemana...

Nyt on kuitenkin onneksi sellainen hieno tilanne, että voisin jopa ihan tanssia sen kunniaksi. Välillä se onni potkaisee allekirjoittanuttakin ja pääsee elämässään eteenpäin. Voin pitkästä aikaa sanoa kokevani, että mua arvostetaan ja musta oikeasti välitetään, eikä vain kohdella kun mätisäkkiä. Se on todella mukava tunne...


Mitä mun pitäis sanoa,
että voisin suhun ihastua?/
Mitä hyödyttäis kertoa,
että susson kaikki mihin rakastua?/
Vielä saattaa tulla se päivä,
kun kerron sulle kaiken kauniin/
Mutta vielä ei oo se päivä,
kun kerron sulle eksynees mun uniin...

Ehkä joskus,
ehkä joskus vie kuulet kaiken mun huulilta/
Ehkä silloin,
ehkä silloin saat suudelman varastaa mun huulilta...
©


 

torstai 14. huhtikuuta 2016

Se aika vuodesta, jota odottaa aina...

NHL ja playoffs <3 Tää kausi on mennyt mun oman joukkueen osalta aivan maagisesti. Washington Capitals rokkas koko runkosarjan ja Holtbeast korkkas yhden kauden voittojen määrässä piikkipaikan yhdessä legendan kanssa. Ovechkin iski taas 50 häkkiä ja Bäckström loisti...

Mitä on siis luvassa kun playoffs pelit alkaa tänä yönä ? No eihän voi vaatia kuin parasta, eli voittoja. Herra Stanley muuttaa toivottavasti kauden loputtua Washingtoniin VIHDOINKIN !

Jotta postaus ei ole täysin lätkäpainotteinen, niin mainittakoon, että minullakin menee taas aivan huikeasti. Olen viikon verran jutellut naisen kanssa, joka saa sukat jaloissani pyörimään. Katsotaan joko olisi napannut se oikea kohdalle vai tanssinko yksinäni muiden häissä vain...


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Nää kevään aurinkot lämmittää...

Kuinka se menee aina niin, että kun kevät etenee ja kesä lähenee, niin mieli sen kun lähtee lentoon ? Se lentää kauas galaksien ulkopuolelle ja sitä alkaa ajatteleen, että kaikki on mahdollista. Kuten se, että Tappara muka häviäis TAAAS Kärpille tänä keväänä...

Playoffsit on pitkällä Liigassa ja sehän tarkoittaa yhtä asiaa, taino kahta - MM-kisat alkaa kohta ja mulla on taas synttärit niiden aikana ♡
Kahden vuoden päästä mun pitäis olla jo pitkällä 30ten suunnittelussa, mutta rakkaat ystävänipä eivät tiedäkään, että en aio juhlia niitä. Saatte kaikki siis nostaa 13.5.2018 tuoppia missä ikinä olettekaan ja muistella mua lämmöllä...


Jep, mä ajattelin todellakin skipata sen ajan kokonaan. Harkitsen, että lähtisin sillon vaikkapa kisoihin kattoon pelejä, mutta juhlia en aio, paitsi Suomen kultaa tietysti...

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Uneton yö ja sen tuoma vitutus...

Tiedättekö mikä on rasittavaa ? Pääset semmoseen kunnon unimodeen illalla ja sun kaverit päättää vuorotellen, että just nyt kaivataan sua ja sun juttuseuraa enemmän ku mitään ! Oon varmaan liian kiltti, mutta en raaski laittaa siinä vaiheessa puhelinta pois, vaan kuuntelen kiltisti toisen juttuja. Sit kello 2:05 kun ne kaverit menee kaikki muut nukkuun, kun on saanu mielenrauhansa, oot ite täynnä energiaa ja hyvästi yöunet ! Sillai FU*K THIS SH*T...

No ei siinä, tietysti kuuntelen ja autan kavereitani mielelläni, koska ne on niitä tyyppejä, ketkä on mun tukena kun niitä tarvin. Pointti on vaan se, että miks se on aina iltamyöhä kun pitää saada avautua ? Sulla on noin 14 tuntia tehokasta aikaa avautua, mun olessa valveilla, niin miksi OI MIKSI, pitää valita klo 22-3 ajaksi avautua ? Onko se niin, että tuolloin iltamyöhällä me ihmisen kuvatukset vaan pohditaan asioita enemmän ja silloin on pakko niitä myös päästä jakamaan ? Kai se niin menee, koska kyllähän sitä itselläkin on silloin herneet eniten koetuksella, just kun pitäs mennä moikkaan höyhensaaren kaiffareita...

Se vaan on sinänsä kamalan harmi omalla kohdalla, kun tuppaan olemaan huonosti nukutun tai pahimmassa tapauksessa kokonaan valvotun yön jälkeen kuin perseeseen ammuttu karhu ! Pahoittelu siis lähipiirilleni, itsehän olette asian tällä kertaa aiheuttaneet. Olisin ilomielin oma normaali itseni, huonolla huumorilla ja hymyllä varustettu itseni, mutta kun latinankieliseltä nimeltään oleva vitutus maximus ei sitä juuri nyt mahdollista...

No mikä vituttaa ? Eniten kaikki :D Ja kyllä toivoisin, että se ei olisi totta, mutta kun on. Maailmassa on ollut yksi ainoa asia, joka on vienyt kaiken tuon kiukun ja karhuilun pois. Enää minulla ei sitä ole, joten olkoon tämä karhuilu nyt sitten päällänsä. Sitä arvostaa asioita niiiiiiiin paljon enemmän niiden kadotessa ja se on sääli...

Mutta miten aion nyt viettää tämän kiukun täyteisen päiväni ? SIIVOTEN ! Siihen on hyvä purkaa tuo kaikki turhautuminen ja toivoa samalla, että tavarat säilyvät tuoksinassa ehjinä ja tiskatessa en riko kovin montaa kippoa ja kuppoa...


Oikein ihanaa lauantaita siis vaan kaikille ja muistakaa - rakastakaa toisianne kun voitte, sanokaa se toisillenne kun vielä voitte. Huomisesta kun ei koskaan tiedä ja jokainen hetki voi olla viimeinen. Kiipeen nyt mökömökö puuhun kiskoon käpyjä !


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Turhat turinat osa 625443

Eihän se nyt toki noin mones ole, mutta kuitenkin. Eilisiltana vietin lähes puoltoista tuntia keskustellen asioista, joista kumpikaan keskustelija ei ole aiemmin puhunut. Raapaistiin toisiamme pintaa syvemmältä ja se oli asioiden arasta luonteesta huolimatta erittäin puhdistavaa...

Toisinaan asiat ovat erittäin mustavalkoisia, mutta eilisen keskustelun jälkeen väriskaala on sama kuin yksisarvisen paskalla, eli koko helvetin sateenkaari. Tuntuu kuin olisin ollut aivan pimennossa asioista ja nyt näen sen kuuluisan valon tunnelin päästä. Joku siis vihdoin kaivoi älypuhelimensa taskusta ja huomasin sen valon kajon horisontista. Olen kieltämättä ollut hieman idiootti, mutta uusien tietojeni avulla voin korjata tilannetta ja ajaa päivityksen järjestelmääni...

Viimeinen viikko on tuonut mukanaan jälleen uusia tuulia ja uusia näkökulmia, mutta en siltikään ole eri ihminen. Sydämeni huutaa edelleen samaa kuin ennenkin. Järkeni on kuitenkin hieman paremmin sydämeni tahdissa. Kaiken kaikkiaan voin siis sanoa olevani oikealla polulla, joskin alikansioita on pari liikaa edelleen. Ehkä ensi kerralla päästään siivoamaan niitä pois...


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Hukutaan Mariaanien hautaan...

Keskustellaan tänään vähän poikkeuksellista syvällisempiä. Ihmiset mun ympärillä on huomannu, kuinka vaivun välillä jonnekin kauas tästä ulottuvuudesta. Mihin mä sit meen ajatuksissani kun häivyn tältä aikavyöhykkeeltä ? No se vaatii ehkä liikaa aikaa selittää, mutta moni varmasti tietää, kuinka matkustetaan ajassa taaksepäin ja kelaillaan sieltä muistoja...

Mä oon viime aikoina tehny tota aikamatkustusta ihan helvetisti. Mä oon matkustanut useasti aina ysärille asti, mutta myös ihan viimeisiin pariin vuosiinkin oon eksynyt. Oon pohtinut valintojani elämän varrelta ja miettinyt, miten helvetin tyhmä oon voinut olla. Siis ihan oikeesti - miettiikö kukaan muu joskus valintojaan sillai, että "mulla on pakko olla ollut joku hetkellinen mielihäiriö kun tein niin kun tein sillon 15.4.2013."  Nää pienet valinnat on usein sellasia, jotka ei paljon tunnu kun teet sen,  mutta ajan kanssa siitä kehkeytyy sellanen lumivyöryn tapanen tapahtumaketju, joka vaikuttaa sun elämään vielä vuosikymmenien ajan...

No siis joo, kaikkihan me virheitä tehdään jne, mutta toisinaan jos miettis sekunnin kaks pidempään KANNATTAAKO, niin päätyiskö siihen lopputulokseen että ei kannata ? Olisko siitä jotain hyötyä loppupeleissä vai uskooks joku muukin, että meillä on jo käsikirjotus, jota me orjallisesti seurataan ? Näitä asioita vois pohtia paljonkin enemmän, mutta huomaan, että oon taas eksynyt aivan julmetusti aiheesta...

Tosiaan, oon viime aikoina matkannut paljon ajassa taaksepäin ja miettinyt tekojani. Oon nyt kahdesti sanonut elämäni aikana, jotain mitä oon päätynyt katumaan. Molemmat kerrat olisin oinut välttää, jos vaan olisin pysähtynyt kahdeksi sekunniksi miettimään seurauksia. Toisen kerran kohdalla en voi enää asioita korjata mitenkään. Ne jäivät siihen siskoni kuoltua, mutta toisen kohdalla voisi ollakin vielä mahdollista korjata asiat...

Kannattaako tässä vaiheessa enää nöyristellä toisen jalkojen eteen, kun oot jo tehnyt sen pahimman mahdollisen ? Kannattaako enää kertoa, että kiivaspäissään vain sanoi vitun tyhmän kommentin, jolla ei ollut toista tarkoitus edes loukata mitenkään, mutta kun ei omaa malttia, niin ei osannut miettiä sen kummempia sitä sanoessaan. Ehkä vain parempi kun antaa asian olla, eihän sitä enää voi takaisinkaan ottaa. Tehty mikä tehty, pahoillani oon silti...


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Olit niin oikeessa... ©

Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin tässä maailmassa.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Tunnen kosketukses ihollain,
maistan sun suudelmat huulillain.
Vaikka tää vie multa ilmat pihalle,
en vaan voi mitään tunteille näille.
Edelleen mun sydän huutaa sua,
mahdatkohan sä miettii enää mua?
Ja vaikka koitan vastaan taistella,
en voi kun vaan meitä muistella...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon niin yksin maailmassa.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Kuinka mun pitäis ajatella enää,
kuinka mun pitäis ilman sua elää.
Tulevaisuus rakennettuna yhdessä,
se korttitalo kaatui siinä hetkessä.
Kauanko vielä mun sydän sua huutaa,
kauanko vielä mun iho sua kaipaa?
Ja vaikka edelleen vastaan taistelen,
kokoajan ajaudun meitä muisteleen...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon niin yksin maailmassa.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Kerro mulle kuinka sä oikein voit,
niin helposti ilman mua vaan jatkoit.
Kerro mulle mikä sut tännekin toi,
kun en sua tanssittaa voi,
vaikka kuullaan mikä biisi soi...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin tässä maailmassa.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Nää tekstit ei vaan jätä mua rauhaan...

~Rannalla~ ©

Hiljakseen rannalla kävellään,
niitä näitä jutellaan.
Yhtäkkiä pysähdyt ja tartut käteeni,
vedät minut kiinni itseesi.

Tuijotat hetken silmiini,
mutta juuri kun olen silmiisi hukkumassa,
kuiskaat minulle:
”Voisitko kuvitella nukahtavasi iltaisin kanssani?
Voisitko kuvitella herääväsi aamuisin viereltäni?”

Olen ihan hiljaa,
itseäni sinusta yritän irrottaa.
Katson sinua kysyvästi,
mietin tarkoititko sanojasi oikeasti.
En saa mitään sanottua,
en tiedä uskallanko sanoihisi tarttua.

Kyyneleet alkavat sumentaa silmiäni,
lopulta palaan sinuun taas kiinni.
Katsot taas silmiini,
sivelet hiuksiani ja pyyhit kyyneleeni.

Kuiskaan hellästi korvaasi vastaukseni:
”Sinun kanssasi haluan nukahtaa jokaisena iltanani,
viereltäsi haluan herätä jokaisena aamunani.
Haluan iltasin nukahtaa turvalliseen kainaloosi,
aamuisin herätä ihaniin silmiisi.”

Toisistamme kiinni pidämme,
paikoillamme pysymme.
Toinen toistamme rakastamme,
toinen toistamme tarvitsemme.

Onnellinen loppu on kuulemma vain saduissa,
mutta miksei se olisi mahdollista myös oikeassa maailmassa…


~Onnela~ ©

Miten sitä oppiikaan arvostaan omaa elämää,
kun siitä jotain joskus menettää.
Miten sitä löytääkään reitin ihanaan onnelaan,
kun yhdessä aikaa viettää saadaan.

Tartu rakas käteeni niin näytän sulle sinne tien,
älä pelkää, sillä tässä vierelläs kuljen.
Edetään hitaasti ettei matkalla kaaduta,
ei anneta tän tunteen mihinkään kadota.

Yhdessä esteet ja haasteet kohdataan,
yhdessä ne taatusti voitetaan.
Ei meitä erottaa voi välimatkakaan,
sillä aina toistemme sydämissä ollaan.

Reitti onnelaan on kivinen ja kuoppainen,
mutta sitä kautta oppii,
miten ihanaa on olla onnellinen.
Kanssasi tämän matkan haluan jakaa,
sulje silmäsi ja tartu käteeni niin matka saa alkaa kohti meidän onnelaa...






~Meidän hetki~ ©


Kävellään tanssilattialle kahdestaan,
kaikki meitä kääntyy tuijottaan.
Meitä se ei haittaa,
ne ei tiedä meidän tarinaa.
Tää on jotain ihmeellistä ja ihanaa,
ei toisiamme voitais enempää rakastaa.
Vedän sut lähemmäs itteeni,
otan kätes hellästi käteeni.
Leikittelen sun sormillas,
hymy levenee sun kasvoillas.
Kuin tehdyt toisillemme,
toisiamme täydellisesti täydennämme.
Yhdessä nyt ja ikuisesti,
toisiamme hengittäen viimeseen asti.
Pysähdymme unohtaen tuijotukset,
unohtaen muut ihmiset.
Näemme vain toisemme,
tää on meidän hetkemme…

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kesä tulee...

Rakastan kevättä ! Koska kevään jälkeen tulee kesä <3 Saa vihdoin alkaa kaivaan sortseja esiin ja siirtyä pelkkiin t-paitoihin ja nauttia Suomen vähä lumisesta kesästä :D Ehkä tää kesä ois parempi...

Kevät on jo pitkällä, oon hylännyt kaikki takit ja talvivaatteet on varastoitu jo odottaan seuraavaa talvea. En jaksais millään odottaa, mulla on niin paljon suunnitelmia jo tehtynä ja haluaisin vaan päästä toteuttaan niitä. Olen kai malttamaton. Tai sitten olen vain täynnä toivoa...

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

The phoenix...

Meneekö se niin, että elämässä kaikki voi mennä vituiks ja kirjaimellisesti palaa pois ja siitä paskasta kuoriutuu sitten jotain huikeeta ?

No henk.koht. en usko moiseen skeidaan, joten mistä sitten on kyse ? Onko se vaan luonnonlakia heittää ihmistä ylös alas vuoristorataa pitkin vai mitä helevettiä...

Sanotaan, että hyvät ihmiset saavat osakseen eniten pahaa. MIKSI ?! Kuka saatana sen logiikan keksi ? Ei sen pitäis mennä niin, että teet koko elämäs hyvää toisille ja reality on se, että shit happens. Mutta...se menee näin. Karmaa on ollut havaittavissa jo vuodesta Aatami ja Eeva...

Kain oli niiden poika. Kain tappo oman veljensä, joten legendan mukaan Jumala iski siihen Kain merkin ja jäbästä tuli kuolematon. Kain tappo veljensä, koska Jumala muka suosi sen veljeä. ELI karma iski ja Kain joutuu elämään ikuisesti. Aikamoinen riesa, varmastikin, kun ei kuole millään...

Okei eli karma iskee, joten voidaan päätellä, että hyvät ihmiset on luultavasti olleet aiemmin paskoja. Niiden historiasta löytyy sivuja tai vaikka vaan kappaleita, joissa ne on olleet pahoja (Ei ehkä mitään tasoa Hitler, mutta kuitenkin) ja siksi niille sattuu vastavuoroisesti pahoja asioita VAIKKA ne ois hyviä ihmisiä nykyään. Karma on luotu tuomaan elämään tasapainoa, joten muistakaa - ei koskaan mitään niin pahaa, etteikö vielä tulisi jotain hyvääkin...

Tekstin kirjoittanut ei ole uskovainen, vaan kyseessä on puhtaasti ateisti, joka vain pohtii maailmaa näihin turhiin teksteihinsä...

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

It's getting hot in here...

Hola amigos !

Täällä taas skrivaamassa mietteitäni, tällä kertaa otsikko vihjaa kuumeeseen, jonka olen jostain onnistunut haalimaan. Tällä hetkellä se on ainoa oire väsymyksen lisäksi, joten ymmärtänette kummastukseni. Hieman näkö on sumea johtuen kuumeen lukemista, vaatimattomat 39,4...

Se ei kuitenkaan ole tämän päivän blogin aiheenani. Aloitin eilen illalla Potter-elokuvien maratoonini ja taustalla pyörii tällä hetkellä nro 5 eli Order of the Phoenix/Feeniksin Kilta. Mitä muistoja tuleekaan mieleeni näistä elokuvista. Suurimpana muistona lienee ensimmäiset epäilyni suuntautumisestani, sillä koin tämän elokuvan aikoihin järjettömän paljon vetoa Emma Watsoniin...

Tulin aikoinaan kaapista ulos 2007 silloisille joukkuekavereilleni ja yhdelle siskoistani. Kukaan heistä ei ollut asiasta mitenkään päin yllättyneitä. Pikemminkin kaikki olivat sitä mieltä, että jo oli aikakin. Tulin tuolloin Narniasta pois statuksella bi-seksuaali. Koitinkin vielä hetken aikaa tehdä itsestäni väkisin heteroa. Se ei kuitenkaan ollut minua. Se ei tehnyt minua onnelliseksi. Vuonna 2008 oli aika myöntää, että naiset vetosivat minuun ja vain naiset...

Miksi sitten asia on niin ? Mikä tekee minusta lesbon ? -Paha sanoa näin suoralta kädeltä muuta kuin, että ihailen naisellisuutta. Minua viehättävät naiselliset muodot, suoraan sanottuna olen rintojen rakastaja :D En ole koskaan tuntenut vetoa poikamaisia kohtaan. Ehkä tässä vaiheessa puolet lukijoistani luulee minua miestenvihaajaksi, mutta sitä en ole. Yksi parhaista ystävistäni on "aviomieheni", mutta kuitenkin enemmän veli. Oikeastaan kyseessä on ensimmäinen mies, isäni lisäksi, jonka takia tekisin elämässä mitä vain...

Mielestäni en koskaan valinnut olla lesbo. Se on vain osa minua, jonka hyväksyin 20 vuoden ikäisenä. Se ei ole minua koskaan muuttanut. Olen aina ollut minä, vaikka kumppanikseni olen naisia vain valinnut. En voisi kuvitella enää olevani miehen kanssa, jopa perheeni on asian hyväksynyt vihdoin näiden vuosien aikana, jotka olen ollut kaapista ulkona...

Haluaisinkin teidän kaikkien tietävän, että vaikka joku läheisistänne olisi homoseksuaali tai muu vähemmistön edustaja, hän on edelleen se sama ihminen kuin oli ennen Narniasta poistumistaan. Tukekaa rakkaitanne olemaan omia itsejään ja arvostakaa heitä sellaisina kuin ovat. Kyseessä on kuitenkin vain ihminen, joka haluaa tulla rakastetuksi ja haluaa rakastaa. Myös meidän haaveissamme on astella pitkin käytävää sanomaan "tahdon" sille rakkaimmallemme, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa...

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Surkeiden sattumusten sarja...

Whoppaa ! Eilinen ei sujunut missään mielessä kiitettävästi, mutta huonomminkin olisi tietysti voinut mennä. Mistä siis otsikko ? No puhtaasti siitä, mitä eilen tapahtui...

Lokakuussa 2014 kävin läpi eturistisideleikkauksen, jonka johdosta oikea polveni on ollut siitä asti arka, jos polvistun. Noh, eilen kävin siskoni haudalla isäni kanssa ja kun isä parkkeerasi auton ja astuin sieltä ulos, huomasin tien olevan helvetin liukas. Varoitin isääni asiasta, mutta samaan aikaan kaaduin itse - suoraan leikatun polveni päälle ! Muutaman kirosanan jälkeen (lue: kirosin pahemmin kuin rekkakuski) keräilin itseäni maassa ja tajusin jo tuolloin, että nyt ei mennyt putkeen. Polvi turposi heti ja kävelin erittäin vaikeasti...

Iltaa kohden jalka vain paheni pahenemistaan ja niimpä se on nyt sitten "Hellou syömäpuikot, old buddies" eli kävelen kyynärsauvojen kanssa. Luojan kiitos sain ne omaksi leikkauksen jälkeen. Ilmeisesti oli tiedossa, että tulee päiviä kun niitä taas tarvitsen :D

Olisi edes ollut ainoa idiotismi tuolle päivälle, mutta ei tietenkään. Kuinka moni teistä tietää sen fiiliksen kun jotain paikkaa särkee ja universumin voimat ohjaa sua kolhiin ittees lisää ? No niin, varmasti moni tietää sen. Koska jalka ei ollut valmiiksi tarpeeksi kipeä, niin päätin sitten futasta saman jalan varpaat sohvapöydän jalkaan :D Kiitos motoriikka tästä, tilaahan ei ollut välttää tätä äksidenttiä kuin useita metrejä joka suuntaan...

En tiedä masentaako tällä hetkellä enemmän kaipaukseni vai tuo polvi, mutta kasassa pysyminen vaatii tällä hetkellä kaikki vähäiset voimavarani. En suostu enää kaatumaan (kirjaimellisesti enkä kuvainnollisesti), sillä minulla on elämässäni niiiiiiin paljon hyvää, että kestän kyllä tasapainoisesti hieman tätä pahaakin...

When life gives you lemons, it's time to make some lemonade ! Coz everyone loves lemonade...

 

 

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ja sinä päivänä sä et enää palannut...

Taas on se aika vuodesta kun on vaikeaa. Kaikki on vaikeaa ja huomaan olevani taas se viisitoista vuotias teini, joka menetti jotain rakasta elämästään...

Muistan vieläkin sen koulupäivän kuin eilisen... siitä on tarkalleen ottaen 13vuotta ja 14 päivää. Äidinkielen opettaja oli sairaana ja sijaisena oli silloin jo skitsofreniaan lääkkeitä syönyt eläkeikää lähestyvä natsi. "Ja ennen tunnin alkua jokainen sulkee matkapuhelimensa, sillä minun tunneillani moisia kapistuksia ei käytetä." Ilman tuota käskyä olisin saanut äitini puhelun, enkä olisi kuullut vastaajasta siskoni joutuneen sairaalaan ambulanssilla. Naiivina teininä kuvittelin tuon viestin saatuani asian olevan tuosta vaan hoidettu. "Ei se oo mitään vakavaa, kyllä se siitä"

Kaksi viikkoa ja yksi aivoleikkaus myöhemmin tajusin, että asia ei ollutkaan niin. Tuon kahden viikon aikana olit unohtanut nimeni, puhekin oli vaikeaa ja vasen puolesi kropasta oli halvaantunut. Kaiken tajuaminen oli mulle vaikeaa. Miksi ? Ehkä siksi, että päivää ennenkuin jouduit sairaalaan, meillä oli aivan jäätävä riita ja kusipäisenä teininä tokasin "Sä et ole mun sisko"...

19.3.2003 n.klo 18.35 sä muistit vihdoin mun nimen. Oltiin jo muun perheen kanssa lähdössä pois sun luotas, kun sä sanoit tosi hennolla äänellä moikka mulle. Olin viimenen kenelle sä meistä puhuit, koska seuraavana päivänä matkalla sairaalaan saatiin puhelu, että ei tarvitse enää tulla. Sä olit kuollut hetkeä aiemmin. Mun maailma romahti. Sun piti palata vielä. Sun piti jutella mun kanssa vielä vuosikausia. Meidän piti sopia ja sun piti hoitaa kesällä sun kummin hommas ja tulla pitää kättä mun pään päällä mun konfirmaatiossa. Mitään siitä ei tapahtunut, sä olit poissa...

Kumpa voisin palata ajassa takaisin ja perua puheeni. Sä olit maailman paras isosisko. Sä olit aina mun pesispeleissä ja lätkäpeleissä. Sä et missannut ainuttakaan kotipeliä. Sun piti olla paikalla kun mun isot hetket koittais. Nyt joudun kohtaan ne kaikki ilman sua. Sä et nää edes mun menevän naimisiin, vaikka niin piti kaiken järjen mukaan käydä...

Sun kuoleman jälkeen mulla lähti kaikki lapasesta. Aloin tosi passiiviseks, ryyppäsin ja poltin ja melkein mokasin kouluni. Mä en osannut mitenkään käsitellä sitä faktaa, että sä et enää ollu meidän luona. En edes osannut itkeä sun hautajaisissa. Oon niin pahoillani siitä. Mä en oikeasti ole niin kylmä ja tunteeton, en ollut sillonkaan. Mä olin kai jossain kieltotilassa. Kielsin sun kuoleman...

Kolme kuukautta sun kuoleman jälkeen tapahtui jotain, minkä takia mun elämältä lähti lopullisesti pohja. Äiti syytti mua sun kuolemasta. Se sano sen mulle päin naamaa, että oli mun syy, jotta sä kuolit. "Miten sä voit elää ittes kanssa... Sä tapoit oman siskos. Sä olit sille aina vaan paska..." Tuon kommentin jälkeen alkoikin vuosia kestänyt psykiatrikierre. Siitä ei ollut mitään helvetin hyötyä. Jäin jumiin niihin sanoihin. Vasta 2013 tajusin, että en mä sua tappanut...

Sä et ikinä ole unohtunut, ihan jo senkin takia, että nään sut peilistä joka kerta kun siihen katson. Mä en tiedä vahditko sä mua vai mikä on, mutta siltä se välillä tuntuu. Sen verran idiootteja asioita elämäni aikana tehnyt sun kuoleman jälkeen, että sun on pakko olla ollut asialla, jotta oon tässä edelleen. Haluun kiittää sua siitä. Ilman sua en olis tässä nyt. Lupaan, että jos mulle tulee lapsia ja kun tuleekin, niin ne tulee kuuleen susta, että niillä on täti jo pilvenreunalla...

Tää aika on ollut joka vuosi raskas mulle. Sitä raskautta on kestänyt yleensä vuodenvaihteesta tähän päivään. Nyt se on kuitenkin ollut helpompaa. Vasta tässä kuussa on alkanut tää järjetön ahdistus ja itsensä ruoskiminen. Ekaa kertaa 13 vuoteen mun on ollut helpompi hengittää ja oon saanut rauhassa olla tän kaiken kanssa. Tuki, jonka oon saanut on ollut korvaamatonta. Tänään on se pelätty päivä vuodesta, mutta tänään myös itken ensimmäisen kerran näiden muistojen takia...


Aika parantaa, usko vaan.
Niinhän sanotaan, uskoo kuka haluaa.
Ootan koska helpottaa, uskon ettei koskaan.
Liian aikasin, ihan liian varhain.
Mä en tienny et sä et toipuis enää,
Mä en tienny ettei tulis uutta kesää.
Sä vaan hymyilit ku lausuit mun nimen,
Mä vaan jäädyin ku muistit mun nimen.
Sun piti mennä, et voinu enää jäädä.
Liika paine tappaa, ei kannata stressaa.
Se ei oo sen arvosta, jos kuolema kuittaa univelat.
Seurattiin sivusta ku raadoit, aivan liikaa töitä sä painoit.
Edelleen sut odotan näkeväni, mut ei vielä tuu mun aikani.
Irrottaudun taas hetkeksi, käännän kaipuun vielä voimaksi.
27.3.1971-27.3.2003 ikuistettuna iholle<3
 Vielä tulee se päivä, kun tää ei satu enää näin paljoa...

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevät tulee ja kesä sen peesissä...

Pohdittiin kaverin kanssa naisia ja siis kyllä, olemme kumpainenkin naisia. Me ei silti millään päästä kärryille, miksi useimmat naiset ovat niin hankalia. Ihan oikeasti, tuntuu pahalta miehistä, kun edes me naiset emme toisiamme ymmärrä...

Miksi moni asia tuntuu lähes mahdottomalta ymmärtää naisen näkökulmasta ? Onko minulla ja kaverillani liian miehekäs näkökulma elämään ?

Yksi asia mikä itseäni erityisen paljon mietityttää, on puhumisen vaikeus. On päiviä jolloin nainen on kuin hölöpötyksen hallitseva maailman mestari ja sitten on päiviä, jolloin ei vaan millään osata puhua. Nuo ovat yleensä juuri niitä päiviä, kun pitäisi osata sanoa jotain ajatuksistaan. Onko se siis niin, että on helpompaa puhua jonnin joutavuuksista kuin niistä ns. tärkeistä asioista ?

Yksi asia on kuitenkin varmaa - kaiken takana on aina ja ikuisesti nainen ! Hyvässä ja pahassa, syy löytyy naisesta. Mikäli hymyilet kuin lääkitys olisi kohdillaan - syy on naisessa. Mikäli vituttaa enemmän kuin laki sallii (kyllä siihenkin on varmasti Räsäsen määräämä kiintiö, jota ei saisi ylittää) - syy on naisessa. Kaikki alkoi jo silloin kun synnyimme. Olemme täällä kiitos äitiemme, joten on siis hyvin ymmärrettävää, että jatkossakin saamme kiittää naista elämämme hetkistä...




maanantai 22. helmikuuta 2016

Laulan sulle salaa...

Ja niin hän hiljaa tytölleen laulaa,
vaikka tyttö on ollut jo unessaan.
Laulullaan haluaa hän muistuttaa,
kuinka paljon hän tyttöä rakastaa.
Varovasti kädellään tyttöä silittää,
ei haluaisi hän rakastaan herättää.
Miltä tuntuisikaan tyttö menettää,
hän laulaessaan miettii mielessään...

Hän pääsee nuottiin viimeiseen,
luo vielä tyttöön yhden katseen.
Vierellään näkee parhaan aarteen,
syyn uskoa parempaan huomiseen.
Tyttö vaan ei tiedä,
mitä on meneillään.
Tyttö vaan ei tiedä,
mitä on vierellään...

Ja niin laulan sulle salaa öisin,
kaiken mitä sulta toivoisin.
Ja niin laulan sulle salaa öisin,
kaiken mitä meistä haluaisin.
Ethän mene koskaan pois,
sillä ilman sua,
mun sydän hukassa ois...

Muistaako tyttö häntä enää,
kun ovat erillään nykyään.
Saiko kuuluviin yöllä ääntään,
saiko tyttö koskaan siitä tietää.
Mielessään hänellä laulu kaikuu,
sen alle kaikki turha hautautuu.
Kuinka hölmö meni rakastuun,
niin helposti kun siihen unohtuu...

Ja niin lauloin sulle salaa öisin,
kaiken mitä sulta toivoin.
Ja niin lauloin sulle salaa öisin,
kaiken mitä meistä halusin.
Silti sä menit multa katoon,
ja nyt ilman sua,
mun sydän hukassa on...

Rakastaisiko tyttö häntä uudelleen,
jos saisi kuulla tämän salaisuuden.
Huolisiko tyttö hänet vielä kertaalleen,
antaisiko vielä heille mahdollisuuden.

Jos vielä laulaisin sulle salaa öisin,
kaiken mitä sulta toivoisin.
Jos vielä laulaisin sulle salaa öisin,
kaiken mitä meistä haluaisin.
Etkä lähtisi enää pois,
sillä ilman sua,
mun sydän hukassa ois...
©

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Happy February 14th !

Huomaatteko, siitä tuli heti paljon kivempi sanottava ku "Happy Valentine's Day"...


Okei okei, asiaan. Tällä hetkellä naapuri on popittanut koko iltapäivän aka mun päikkäriajan jotain säälittävimmät rakkauslaulut-listaa, JOTEN pistin sitten ite säälittävimmät erobiisit-listan täysillä <3 Ah mä oon maailman paras naapuri :D Noh, pääsempäs ekaa kertaa testaan onko tosta bassosta mihinkään - joo kyllä saan jalkapohjahieronnan samalla...


It's like the world has stopped for this day...


tiistai 9. helmikuuta 2016

Pommeja sataa ©

Po-po-pommeja sataa, ota kii jos saat,
Vittuako mua enää oikeestaan kiinnostaa
Se ei oo mitää rakkautta mitä täällä jaat,
Joten miks suakaan enää siis kiinnostaa

Ei riitä yhden käden sormet ees laskeen,
Montako kertaa menin suhun lankeen
Edestään löytää minkä jättää taakseen,
Mikä sai mut tän oikein sit ansaitseen
Karman laki on paskimmasta päästä,
Se ei aio sua koskaan helpolla päästää
Se ei välitä susta eikä kivuilta sua säästä,
Kun ethän säkään osannu muita säästää

Vieläkö sä luulet mua pettäjä ämmäks,
No harmi ku olin jäämäs loppuelämäks
Sä et uskonu ku sanoin kauneimmaks,
Mut mä uskoin ku sanoit rakkaimmaks
Tein virheen ku luotin sanoihis liikaa,
En saa sitä virhettä takas enää koskaa
Veit mua ihan kybäl ku litran mittaa,
Mut nyt on aika vaan kiittää ja kuittaa...

Po-po-pommeja sataa, ota kii jos saat,
Vittuako mua enää oikeestaan kiinnostaa
Se ei oo mitää rakkautta mitä täällä jaat,
Joten miks suakaan enää siis kiinnostaa

Muistatko ees miltä se susta tuntu sillon,
kun vihdoin otin sut sohvalla kainaloon
Miten sä sillonkin pystyit mua kattoon,
rakkauttas sillonkin turhaan vannoon
Nyt sä juokset ämmästä toiseen uudestaan,
Varmaan vaan koska sua nyt niin huvittaa
Voit valehdella niin paljon ku jaksat vaan,
Muualla sun sanoja taatusti viel kuunnellaan...

Po-po-pommeja sataa, ota kii jos saat,
Vittuako mua enää oikeestaan kiinnostaa
Se ei oo mitään rakkautta mitä täällä jaat,
Joten miks suakaan enää siis kiinnostaa

Sulla oli kaikki mitä janosit,
Silti erota sä halusit
Tunteitas sä vaan pakenit
Vahingos mut tapasit
Oon paras virhe mitä teit,
samalla sydämen veit...

Po-po-pommeja sataa, ota kii jos saat,
Mua ei enää vois oikeesti kiinnostaa
Se ei oo mitään rakkautta mitä täällä jaat,
Joten ei tarvi suakaan enää kiinnostaa

Pahoitteluni jo kirjoituksesta...

Tiistai-ilta ja klo n.20 kun avasen lonkeron jääkaapista. Kuulostaa varmaan ihan normaalilta aikuisen touhulta, mutta mä olen viime vuosina ollut enemmänkin alkoholiton ja viikolla en juo varsinkaan. Ja tässä kohtaa huomasin, että on sitten sepaluskin auki prkl... *vetää vetoketjun kiinni*

No, mutta palataan asiaan. Kävin kattoon ton Tappajan näköisen miehen leffassa, ja olipa sitten samaan aikaan aivan huikea elokuva ja aivan vitun perseestä. Löyty liikaa yhtäläisyyksiä omaan elämään Kärpän elämästä. Huumeet, setelitukut, aseet, MAFIA... (kyllä vitsailen tässä kohtaa, joten jätän aiheen sikseen ja jään venaileen niitä poliiseja ovelle - oispa ainakin kahviseuraa)




Taustalla soi musiikki kuten aina kun kirjoitan tänne. Hozier-Take Me To Church. Ilman musiikkia mun elämä ois tällä hetkellä varmaan helvetisti paljon helpompaa, mutta en osaa elää ilman musiikkia. Musiikki liikuttaa mua ja ohjaa mun kroppaa ja saa mut aukomaan suutani. Toiset varmaan tuntee sen nimellä laulaminen, mutta taidot on sitä tasoo, että sanon sitä nyt suun aukomiseksi. Kerran oon sillä jopa saanut itkemään, mutta sekin taisi olla äänenlaadun huonoudesta johtuvaa...

Onkohan tällä jotain merkitystä kenellekkään ? Kuka tätä edes lukee !? Ex-tyttöystävä, ehkä "broidit" ja toisen vaimoke. Kenelle mä tätä kirjotan ? Itselleni kai lähinnä. Pakko avautua, jotta voisin jatkaa hengittämistä. Biisikin on muuten vaihtunut jo. Jos joku mun tutuista lukee tätä, niin kommaa tonne alas joku mistä tunnistan (joku inside läpsykkä on aina hyvä)

Mä taidan olla muuten maailman paskin tyttöystävänä. Ihan sillai kun lähtee miettiin. Mut on jätetty kolmesti synttäreiden alla, kahdesti joulun alla ja nyt ystävänpäivän alla. Tero on vaan niin vitun paska, kun se ei petä enää. Se ottaa kainaloonsa turvaan ku pelkäät ja se tekee saatanan hyviä ruokia. Vittu Tero on mulkku. Ja tosiaan Tero on kavereiden antama lempinimi...

Alkaa toi lonkero loppumaan, joten lopetellaan tämäkin skeida. Eli kommaa alas jos luet.


If someone reads this and can't understand Finnish - DO NOT USE GOOGLE TRANSLATOR! The short version of this blog is that I'm drinking alcohol on a Tuesday night and it's not like me. And that I've been dumped just before the holidays or my own birthday too many times and that must mean that I'm basically a piece of shit as a girlfriend coz I don't cheat and I offer to cuddle and I make killer meals ! That's about it. If you're reading this - please leave a comment. Just checking who the hell even reads my blog ! I'm out of long drink so lets leave it here...


 

xoxo M.D.S.

perjantai 5. helmikuuta 2016

Ole rehellinen itsellesi, jotta voit olla rehellinen muille...

Hiljaa ajaudun syvemmälle kuin haluaisin,
liian nopeasti ajatukseni pahimpaan iskeytyy/
Toivon kai etten ihan kaikkea enää muistaisi,
kun pelkään liikaa mitä tästä kehkeytyy/
Riittääkö rakkaus ja kestääkö se loppuun asti,
vai löytyykö onnellinen loppu vain saduista/
Taas kerran katsot mua aivan liian ihanasti,
mutten sulle kaikkia korttejani vielä paljasta/
Mun kai pitäisi edetä tässä suhteessa hitaasti,
mutta kuka oon hillitseen ja kahlitseen rakkautta...

Rikon rajojani päivittäin ja se pelottaa paljon,
kerron kaiken karskisti suoraan mitään salaamatta/
Mistä muuten tietäisin mihin kaikkeen valmis oon,
ei mikään asia selviä jos jättää ne kokeilematta/
Joten tartun hetkeen ja koitan vaan luottaa,
tarjoon sydämeni kera mahdollisuuden särkee sen/
Tieto lisää tuskaa ja väärille raiteille johdattaa,
mutta lupaan kuitenkin jälleen näyttää oikeen tien/
Annan siis rehellisyyden mua rohkeesti kuljettaa,
sen avulla saan tasan sen mitä ikinä mä ansaitsen...

Oot niin kaunis etten sanaakaan ulos saa,
muttet sanoja kai arvostaiskaan/
Rakastan sua päivä päivältä enemmän,
silti oot siinä aina vaan vähemmän...

Oon nähnyt kuinka suhteita tuhotaan,
vaikka kuinka toisin piti niidenkin mennä/
Oon nähnyt kuinka ikuisuutta uhotaan,
mutta ilman siipiä ei mikään pitkälle lennä/
Kuin lintu ilman siipiä tässä maailmassa,
lentämään on monet täällä pyrkineet/
Siinä huomaa liian äkkiä olevansa maassa,
kun loppuu juostessa kalliosta jyrkänteet/
Sama asia pätee kaikkineen rakkaudessa,
eri teille sen takia monet ajautuneet...

Oot niin kaunis etten sanaakaan ulos saa,
muttet sanoja kai arvostaiskaan/
Rakastan sua päivä päivältä enemmän,
silti oot siinä aina vaan vähemmän...

Haluaisin tähän uskoa oikeasti tosissaan,
että rakkaus voisi meitä pitkälle kantaa/
Mutta jossei ajatukset pysy toisissaan,
ei voi myöskään rakkaus enää kohtaa/
Pitääkö siis myöntää itselleen tosiaan,
ettei meidän rakkaus taida enää jaksaa...

Oot niin kaunis etten sanaakaan ulos saa,
muttet sanoja kai arvostaiskaan/
Rakastan sua päivä päivältä enemmän,
silti oot siinä aina vaan vähemmän...
Oot vaan kauniimpi päivä päivältä,
vaikka joudunkin katsoon etäältä/
Rakastan sua kunnes mut aika jättää,
rakastan sua kunnes mun sydän pettää...

©