Lokakuussa 2014 kävin läpi eturistisideleikkauksen, jonka johdosta oikea polveni on ollut siitä asti arka, jos polvistun. Noh, eilen kävin siskoni haudalla isäni kanssa ja kun isä parkkeerasi auton ja astuin sieltä ulos, huomasin tien olevan helvetin liukas. Varoitin isääni asiasta, mutta samaan aikaan kaaduin itse - suoraan leikatun polveni päälle ! Muutaman kirosanan jälkeen (lue: kirosin pahemmin kuin rekkakuski) keräilin itseäni maassa ja tajusin jo tuolloin, että nyt ei mennyt putkeen. Polvi turposi heti ja kävelin erittäin vaikeasti...
Iltaa kohden jalka vain paheni pahenemistaan ja niimpä se on nyt sitten "Hellou syömäpuikot, old buddies" eli kävelen kyynärsauvojen kanssa. Luojan kiitos sain ne omaksi leikkauksen jälkeen. Ilmeisesti oli tiedossa, että tulee päiviä kun niitä taas tarvitsen :D
Olisi edes ollut ainoa idiotismi tuolle päivälle, mutta ei tietenkään. Kuinka moni teistä tietää sen fiiliksen kun jotain paikkaa särkee ja universumin voimat ohjaa sua kolhiin ittees lisää ? No niin, varmasti moni tietää sen. Koska jalka ei ollut valmiiksi tarpeeksi kipeä, niin päätin sitten futasta saman jalan varpaat sohvapöydän jalkaan :D Kiitos motoriikka tästä, tilaahan ei ollut välttää tätä äksidenttiä kuin useita metrejä joka suuntaan...
En tiedä masentaako tällä hetkellä enemmän kaipaukseni vai tuo polvi, mutta kasassa pysyminen vaatii tällä hetkellä kaikki vähäiset voimavarani. En suostu enää kaatumaan (kirjaimellisesti enkä kuvainnollisesti), sillä minulla on elämässäni niiiiiiin paljon hyvää, että kestän kyllä tasapainoisesti hieman tätä pahaakin...
When life gives you lemons, it's time to make some lemonade ! Coz everyone loves lemonade...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti