Riskeistä huolimatta kultaakin kalliimpaa...©

Ja mä muistan ne illat siel kallion reunalla,
Kun nojailtiin maisemii katellen siin kaiteella/
Kerro mulle vieläkö tunnet samoin ku sillon,
Tiedän kyl ettei asiat oo enää niinku sillon...

Olit ujo tyttö ku tavattiin etkä puhunu juurikaan,
Silti aika äkkiä tajusin kuinka sua kaipasinkaan/
Tajusin mitä mulloli edessä,
Siinä kun sä olit mun sylissä/
Enkä ees ollu mitään etsimässä,
Kun oli just tulleit haavoi sydämessä...

Sä oot kohdellu mua uudella tavalla,
Mulle oikestaan aiemmin tuntemattomalla/
Oot opettanu, et on ookoo välillä hajoilla,
Ettei aina tarvii yksin murheisiin vajoilla/
Kai mä siis vihdoin sain mitä tilasin,
Kun vihdoin sut sillon tavata uskalsin...

Ja mä muistan ne illat siel kallion reunalla,
Kun nojailtiin maisemii katellen siin kaiteella/
Kerro mulle vieläkö tunnet samoin ku sillon,
Tiedän kyl ettei asiat oo enää niinku sillon...

Kyl mä mietin monesti, et uskaltaaks ees rakastuu,
Ihan liian monta kertaa tullu ansaan astuttuu/
Kunnon jalkamiinoihin, joihin ei ois pitäny koskaan astuu,
Mut eihän sille mitään voi, kun polultaan pois ajautuu...

Vielä tulee se päivä ku tipun toiselle polvelle,
Mut ennen kerron tän sulle...

Ja mä muistan ne illat siel kallion reunalla,
Kun nojailtiin maisemii katellen siin kaiteella/
Kerro mulle vieläkö tunnet samoin ku sillon,
Tiedän kyl ettei asiat oo enää niinku sillon/
Tiesitkö sillon jo, että voisit rakastuu,
Arvasitko saavas siihen vielä vastakaikuu/
Sun kanssa haluun sinne onnelaan kurkottaa,
Ottaa riskin, et painovoima alas pudottaa...

x.o.x.o. M.D.S.

Ja mä en tiedä, olitko sä tosissas...

Matkalla Kuopioon bussissa kera huippulikkojen ja parin keski-ikäsen pojankoltiaisen kanssa. 118km vielä kohteeseen (äskeisen kyltin mukaan). Aamu 10stä asti oltu tien päällä pikku ruokabreikkiä lukuunottamatta...

Tuli tossa waiffille laiteltua viestiä aiemmin, että "nyt netflix and chill". No sieltä tuli sitten viestiä, että pitää kattoo netflixii ilman chillii ja eihän kukaan istu mun vieres. Öö no joo, istuu mun eväät. Sillai wtf...

Noh en kai voi valittaa, oonhan mä nuorempana ollut nappisilmänen kusipää pleijeri, niin ku ex-paraskaveri mut risti...

x.o.x.o M.D.S.

Rikottu, revitty ja hajotettu, ehjäksi melkein korjattu...

Otsikon sanoilla kuvailisin elämääni. Moni taitaa pystyä samaistuun. Tää syksyhän on siitä tunnettua aikaa, että jopa me perisuomalaiset jöröt möröt aletaan kelaileen syvällisiä pimeinä syksyiltoina kynttilänvalon lepatellessa varjoja seinille...

Monesti tullut pohtineeks omaa elämää ja kaikkia sen käänteitä. En voi sanoo katuvani asioita, koska ne tapahtumat on johdattanu mut tähän hetkeen. Vaikka en oo rikas ja kuuluisa ja superhyvä kaikessa mitä teen, oon ainakin melkein täysin onnellinen. Miks vaan melkein täysin ? Koska aina on asioita, joita haluais muuttaa...

En mäkään nyt kaikkee haluis pistää uusiks elämästäni, mutta kyllä siellä on sellasii asioita, joissa oisin voinu toimii toisin. Kai mä vaan toivoisin voivani matkata maaliskuun 5.päivään vuonna 2003. Olin sillon melkein viistoist vee angstiteini. Just siitä pahimmasta päästä oleva kiukkupersepaviaani. Tona päivänä sanoin jotain, mitä en koskaan päässy korjaan ja se päivä säteilee edelleen kipua mun elämään...

Oon koittanut varoa sanojani, kulkea varpaillani ja tutkailla ilmaa ympäriltäni. Oon reilun kolmetoist vuotta vanhempi ja monta hetkee viisaampi. Silti pelkään joka aamu herätä. Pelkään herätä seuraavaan päivään, kun menetän jonkun rakkaan, jolla on väärä käsitys tärkeydestään mulle. Vaikka koitan muistaa sanoa kaikille tärkeille, niin aina on joku, joka jää pimentoon tai vääriin luuloihin...

I'm so sorry sis that I blew it that day. Loved you then...love you still.

x.o.x.o. M.D.S.