Mennään melkein kymmenen vuotta taaksepäin ja palataan omaan teiniaikaani. Olin itseäni täynnä oleva kusipää. Muutin kuitenkin tapani muutamassa vuodessa, joskaan se ei pelastanut karmalta. Kärsin vuosikausia aiheuttamistani huonoista karmoista. Vihdoin olen onnistunut karistamaan kuitenkin ne harteiltani ja olen maksanut laskuni elämälle...
Nyt saan nauttien seurata, kun karma kostaa muille. Kyllä olen niinkin julma, että nautin kun paha saa palkkansa - korkojen kera. Parasta on se, kun saa selville, että minua pettänyt saa samalla mitalla takaisin tällä hetkellä tekosiaan. Kertoisinko hänelle asian, jota ei todellakaan tiedä vai nautinko vain seuraten sivusta ? Nautin, erittäin paljon...
Kiitos maailmankaikkeus ja karma,
x.o.x.o. M.D.S.
