vaikka tyttö on ollut jo unessaan.
Laulullaan haluaa hän muistuttaa,
kuinka paljon hän tyttöä rakastaa.
Varovasti kädellään tyttöä silittää,
ei haluaisi hän rakastaan herättää.
Miltä tuntuisikaan tyttö menettää,
hän laulaessaan miettii mielessään...
Hän pääsee nuottiin viimeiseen,
luo vielä tyttöön yhden katseen.
Vierellään näkee parhaan aarteen,
syyn uskoa parempaan huomiseen.
Tyttö vaan ei tiedä,
mitä on meneillään.
Tyttö vaan ei tiedä,
mitä on vierellään...
Ja niin laulan sulle salaa öisin,
kaiken mitä sulta toivoisin.
Ja niin laulan sulle salaa öisin,
kaiken mitä meistä haluaisin.
Ethän mene koskaan pois,
sillä ilman sua,
mun sydän hukassa ois...
Muistaako tyttö häntä enää,
kun ovat erillään nykyään.
Saiko kuuluviin yöllä ääntään,
saiko tyttö koskaan siitä tietää.
Mielessään hänellä laulu kaikuu,
sen alle kaikki turha hautautuu.
Kuinka hölmö meni rakastuun,
niin helposti kun siihen unohtuu...
Ja niin lauloin sulle salaa öisin,
kaiken mitä sulta toivoin.
Ja niin lauloin sulle salaa öisin,
kaiken mitä meistä halusin.
Silti sä menit multa katoon,
ja nyt ilman sua,
mun sydän hukassa on...
Rakastaisiko tyttö häntä uudelleen,
jos saisi kuulla tämän salaisuuden.
Huolisiko tyttö hänet vielä kertaalleen,
antaisiko vielä heille mahdollisuuden.
Jos vielä laulaisin sulle salaa öisin,
kaiken mitä sulta toivoisin.
Jos vielä laulaisin sulle salaa öisin,
kaiken mitä meistä haluaisin.
Etkä lähtisi enää pois,
sillä ilman sua,
mun sydän hukassa ois...
©