En oo sua unohtanu ©

Mun on jotenkin vaikee uskoo,
ettei tänä vuonna tarvinu hajoo/
Neljätoista pitkää vuotta ilman sua
ja ekaa kertaa mun ei tarvinu masentua/
Ei johdu siitä etten kaipais enää sua,
vihdoin mun ei vaan tarvinu ahdistua/
Ekaa kertaa nää kuukaudet ei oo ollu vaikeit,
ennen ne kuitenkin oli enemmän ku raskait...

Muistan kuinka pahalta se ennen tuntui,
tammikuusta lähtien kaikki luhistui/
Muistot susta sairaalassa painoi mieltä,
ihan kaikki muistui mieleen sieltä/
Olit vaan avuton siinä sängyllä maatessas,
puutteit oli puheessas ja muistissas/
Kaikki huipentui siihen vikaan hetkeen,
sun vikat sanat loppui mun nimeen...

Miks sun piti lähtee pois,
miksei huomattu tilaas ajois/
Oltaisko voitu tää estää,
vai olisko sut viety silti meiltä/
Vaikken tällä kertaa vajonnu,
se ei todellakaan sitä merkannu,
että oisin sut unohtanu...

Rakastan sua, nyt ja aina 27.3.1971-20.3.2003

M.D.S.

Tosiystävyys - parasta maailmassa

Taas sain todeta, että on kavereita, ystäviä ja sitten niitä, jotka ovat perhettä. Tosiystäviä on vaikea löytää, mutta taatusti tekevät elämästäsi paremman. Itselläni on maailman paras sellainen...

Tämä ystävyys on kulkenut jo pitkän ajan yhdessä, aina vuodesta 2006 alkaen. Tuona aikana ollaan käyty läpi ylä- ja alamäet, ilot ja surut. Vain kerran ollaan riidelty ja sekin sovittiin nopeesti pois alta. Tunnemme toisemme paremmin kuin omat taskumme. Bromance <3

Taas saatiin todeta tämä toistemme tuntemus, kun tyttöystäväni suunnitteli mulle lahjaksi etelän matkaa. Eräs ystävistäni oli tätä asiaa tukenut ja suunnitellut osallistuvansa lahjaan. Kerroin asiasta rakkaalle valintaveljelleni ja hän ilmoitti samantien lahjan olevan huono idea :D "Eikö vaikka kylpyläreissu Viroon viikonlopuks ois parempi?" Se fiilis tuon lauseen jälkeen - kuin omasta suustani olisi tullut nuo sanat...

Neuvoinkin tyttöystävääni kääntymään kaikissa asioissa valintaveljeni puoleen tästä lähin, sillä hän tuntee mut parhaiten. Ollaanhan 90%:sti samanlaisia :D

Rakas paskiainen, joka satunnaisesti pieksee mut fribaradalla mennen tullen, mutta se on mun rakas veljeni !

Peace,
M.D.S.

Raskas sydän...

Se fiilis, mikä mulla on tällä hetkellä, en edes tiedä pystynkö kuvaileen sitä mitenkään. Tuntuu ku mun menneisyys ois ankeuttaja ja se imis kaiken ilon musta irti. Nään niin paljon viitteitä mun menneisyyden haamuista, että oon alkanut saamaan järkyttäviä ahdistuskohtauksia...

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joku X menneisyydestä, on tehnyt asian Y ja nykyhetkessä O tekee sen asian Y, minkä X teki menneisyydessä. Tosin X teki sen asian satavarmasti tahallaan ja halusi murskata mun omantahdon ja O tuskin tekee tietoisesti tällaista mulle...

Tää asia on mulle vaikee, koska ajaudun helposti antaan kaiken periks, jos en halua satuttaa jotakuta. Tällä hetkellä joudun painiin näiden haamujen kanssa ja tää alkaa oleen helvettiä. Nää ahdistuskohtaukset menneiden haamuista ajaa mut jo hulluuden partaalle. Voin vannoo, että ykskin muistutus vanhasta paskasta ja mä katoon nopeemmin ku kukaan ehtii sanoon puff...

Haluisin vaan huutaa kurkku suorana ja unohtaa. Unohtaa sen sorron ja alistuksen, sen fyysisen ja henkisen väkivallan, jonka elin vuosia. En tahdo siihen helvettiin takas, en enää ansaitse sitä...

Peace,
M.D.S.

Myrkkyeksä - urbaani legenda vai tositarina...

Myrkkyeksä = entinen kumppani, joka on jäänyt roikkumaan elämään mukaan, vaikka henkilöstä ei ole kuin haittaa nykyiseen parisuhteeseen

Miksi ihminen kiduttaa itseään roikottamalla tuollaista henkilöä elämässään, vaikka voisi ihan hyvin vain katkaista välit? Johtuuko meihin sisäänrakennetusta omastatunnosta vai onko se vaan silkkaa masokismia?

Itse olen joutunut myös aikoinaan karsimaan moisia loisia elämästäni, enkä ole hetkeäkään joutunut katumaan päätöksiäni. Silloin ehkä hieman kirpaisi, kun kuitenkin ihmisinä olivat ihan hyviä tyyppejä, vaikka eivät ymmärtäneetkään, että olin jo jatkanut parisuhteen osalta eteenpäin. Se vaan yksinkertaisuudessaan on niin, että elämä jatkuu, vaikka toinen olisi halunnut jotain enemmän...

Rakkaus saattaa olla vahvaa toisella, erosta huolimatta, mutta irtipäästäminen on pakollista. Roikkumisella tappaa itsensä, toisen ja mahdollisen uuden parisuhteen, johon on saattanut rynnätä vanhoista tunteista huolimatta. "Aika on rajallista, mutta kiireellä syntyy vain paskaa..."

Vinkkinä sinulle, joka ehkä saatat lukea tätä turhanpäiväistä blogiani:

-Eroon on aina syynsä, joten älä palaa vanhaan, vaikka se suola edelleen janottaisi
-Ihmiset muuttuvat, mutta se muutos tapahtuu vasta uuden ihmisen kanssa
-Anna toisen jatkaa elämäänsä, vaikka sinulla olisikin vielä tunteita
-Älä ala seurustelemaan periaatteella "Kyllä nää tunteet lakkaa, kunhan joku toinen tuo uudet tunteet mukanaan", sillä niin ei todellakaan ole!!! Anna tunteiden kuolla, ennenkuin sotket uuden ihmisen elämääsi
-Rohkea on se, joka myöntää pelkonsa ja heikkoutensa, ei se peloton ja vahva...

Eli jos koet olevasi edelleen eksäsi pauloissa ja olet jo rynnännyt uuteen suhteeseen, niin suosittelen ottamaan aikaa ihan vain itsellesi ja heivaamaan sen nykyisen "laastarisuhteen". Tulet kuitenkin tulevaisuudessa heräämään siihen faktaan, että laastari muistuttaa edellistäsi ja siinä onkin kaikki, mitä et todellakaan halua rakkaaltasi...

Myrkkyeksä kannattaa myös heivata elämästäsi, koska hän lukeutuu ryhmään, jonka kanssa ei ole terveellistä olla edes kaveri. Vaikka eron syy olisi ollut mikä, niin parasta on vain unohtaa ja jatkaa elämää ilman...

Peace and love,
M.D.S.

Lumen alle ©

Päivät ja kuukaudet vierii vaan eteenpäin,
silti mietin mielessäin,
mistä elämässä paitsi jäin/
Kauan kesti tajuta elämän oikea tarkoitus,
että tässä on mun mahdollisuus,
viho viimeinen tilaisuus/
Tulevaisuutta kohti kevein askelin,
ei väliä minne menisin,
päätin silti hymyilisin...

Kuulokkeet korvilla läpi tän talven sateiden,
en anna vaikuttaa vihapuheiden,
otan sen minkä ansaitsen/
Annan sulle ihan kaiken mitä pystyn ja voin,
vai miten se meni kun sulle kerroin,
etten osaa olla enää niin avoin/
Se ei ees haitannu sua millään tavalla,
rakkautta ei näytetä sanoilla,
vaan pienillä suurilla teoilla...

Annetaan pohjoistuulen puhaltaa,
lumen maata kaunistaa/
Annetaan lumen maata koristaa,
peittää alleen karun maan/
Lumen alle murheet jäädä saa,
valkeus pimeyden korvaa...

Karma - sitä saa, mitä tilaa...

Oon aiemminkin kirjoittanut tänne aiheesta ja taas voin siitä hieman pistää mietteitä ylös. Kohtele toisia kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Huikea lause. Lause, jonka valitettavan moni unohtaa...

Mennään melkein kymmenen vuotta taaksepäin ja palataan omaan teiniaikaani. Olin itseäni täynnä oleva kusipää. Muutin kuitenkin tapani muutamassa vuodessa, joskaan se ei pelastanut karmalta. Kärsin vuosikausia aiheuttamistani huonoista karmoista. Vihdoin olen onnistunut karistamaan kuitenkin ne harteiltani ja olen maksanut laskuni elämälle...

Nyt saan nauttien seurata, kun karma kostaa muille. Kyllä olen niinkin julma, että nautin kun paha saa palkkansa - korkojen kera. Parasta on se, kun saa selville, että minua pettänyt saa samalla mitalla takaisin tällä hetkellä tekosiaan. Kertoisinko hänelle asian, jota ei todellakaan tiedä vai nautinko vain seuraten sivusta ? Nautin, erittäin paljon...

Kiitos maailmankaikkeus ja karma,

x.o.x.o. M.D.S.

Miks mä jotenkin pystyn samaistuun näihin sanoihin...

Mä haluun puhua, niinku aikuiset.
Sä leikit uhria, tai piikittelet. Mä haluun huutaa, mut se ei rakenna. Miks aukoo suutaan, ku et sä vaan tajua? Laske kymmeneen ja hengitä. Vaikka itseeni meen, oon silti perseestä. Miten me päästettiin tää näin solmuun? Miten sen auki saa? Mun mielenterveys alkaa horjuu, tarviin terapiaa. Juodaan kolme pulloo vinkkuu ja sovintorakastellaan. Mä en haluu olla sinkku. (Sinkku) Sinkku. Kokeillaan taukoja, vaik ne ei toimi. Ei eroomiseenkaan meillä oo voimii. Kun ei oo sanoja, ollaan vaan hiljaa. Jos se ei tapa, niin se ahdistaa. Sul on avaimet asuntooni. Tiedät mut ja mun ovikoodin. En oo päästänyt ketään näin lähelle. Siks mä en lähe kävelee. Miten me päästettiin tää näin solmuun? Miten sen auki saa? Mun mielenterveys alkaa horjuu, tarviin terapiaa. Juodaan kolme pulloo vinkkuu ja sovintorakastellaan. Mä en haluu olla sinkku. (Sinkku) Mä olen tässä, vaikka jossain ois kai jotain parempaa. En ehkä kestä ajatusta susta jonkunmuun kun mun kaa. Ja sä saat tehdä mulle mitä vaan, tartu mun naamaan ja ravista. Mä en haluu olla sinkku, sinkku. Mä tarviin sua. Joo, mä tarviin sua, sua. Mä tarviin sua. Ja sä tarviit mua. Ja sä tarviit mua. Ja sä tarviit mua. Ku ollaan yhessä sekotettu tää kämppä, niin yhessä me se myös siivotaan. Älä luulekaan lähteväs täältä, ennenku me sovitaan. Sä lupasit, ettet vetäis enää exii tähän, tai puhuis mun päälle tai imitois mua. Sä ylitit taas mun rajat, mut silti mä silitän sua. Mä luulin, et vaan vanhukset on katkerii, mut ei se mee ihan niin. Kato meitä. Me ollaan vasta parikymppisiä. Ei kuunnella meidän kavereita. Niiden mielestä me ollaan ihan hulluja. Ne sanoo, et elämän pitäis olla helppoo. Mut mä en haluu helppoo, vaan sut.