This distance is killing me...

The days have been longer and longer,
it's like time has slowed down here/
It's like life is asking me to be stronger,
telling me that I have you over there/
How long does it take me to fall down,
'cause this distance is killing me softly/
Will I make through this before I drown,
before this distance kills me completely...



©

Rakkaudesta lajiin...

Frisbeegolf, discgolf, fribaus. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Laji, joka kolme kesää sitten vei sydämeni. Nyt muutaman kesän harjoittelun jälkeen alkaa vihdoin sujua. Olin pitkään kaveriporukan heikoin heittäjä, en enää...


Kevät on sujunut loistavasti. Alan olla pikkuhiljaa pelini kanssa vireessä. Parhaan kaverin kanssa tilasto on keväältä voitoissa mulle 7-4. Viime kesänä kuitenkin tilanne oli varmaan 30-4 sille. Se on huikeeta miten meillä on kuitenkin se kannustus ja riemu toisenkin onnistumisista. Holarit on mua edelleen vältelleet, vaikka ketjuja on kilauteltu ja korin reunoja. Kaveri on nyt tän viikon aikana heittänyt jo kaks. Toisen pääsin todistaan paikan päällä ja juhlittiin kyllä molemmat yhtä paljon...


Voisin viettää kaiken aikana kierroksilla. Se on rentouttavaa, jopa sillonkin kun menee perseelleen. Parasta ajan vietettä seksin jälkeen. Sitähän nyt ei mikään voita...


Mikäli sä et oo lajia kokeillut vielä, niin nyt olis aika. Lajin suosio on kasvanut Suomessa räjähdysmäisesti ja ratoja alkaa olla kaikkialla. Kerää siis kaveriporukka kasaan ja menkään joku päivä kokeileen. Ette varmasti pety. Voittaa nykypäivän netflixit ja tietokoneet. Nauttikaa luonnosta ja toisistamme !


xoxo M.D.S.

Kultaakin kallimpaa on saada olla vaan...

Nää yöt tuntuu olevan mulle vaikeimpia. Tai siis lähinnä tarkotan sitä, että mun olemattomat aivot raksuttaa eniten tälleen yöaikaan. Mikä sen parempaa, ku purkaa tänne blogin uumeniin näitä ajatuksia...


Toisinaan mietin millaista mun elämä olis tällä hetkellä, jos olisin tehnyt joitain asioita eri lailla menneisyydessäni. Olisinkohan esimerkiksi jossain muualla tällä hetkellä tai olisinko onnellisempi ? Voisinkohan toisaalta olla tyytyväisempi ? En väitä, että mulla menis mitenkään ihan vitun hyvin tällä hetkellä, mutta oon mä tyytyväinen elämääni...


Mua lähinnä siis mietityttää, että johtiko kaikki mun teot tän hetkeen vai mikä. Sanotaan, että mikäli ois tehny jotakin eri lailla, niin asiat ois ihan toisin. Eli toisaalta en sais katuu mitään, mikä on johdattanut mut tähän hetkeen. Kaikki tämmönen pohdituttaa tällä hetkellä paljon. Myös se, että voisinko tehdä jotain, että asiat tästä vielä rullais paremmin...


Elämä on ku shakkia. Pitäis olla aina askeleen edellä valinnoissaan. Miettiä jokainen siirto niin, että laskee mukaan jo pari seuraavaa siirtoaan. Eli jos siis teen nyt näin, niin oonko vielä parin siirron jälkeen matkalla oikeaan suuntaan. Mä tein sitä ennen paljon. Mietin paljon ja liikaakin tulevaa. Oon oppinut vihdoin elään hetkessä, väitän jopa nauttivan enemmän pienistäkin hetkistä elämässä...


Frisbeegolf on lähellä mun sydäntä. Käyn paljon "broidien" kanssa kiskomassa kiekkoa. Siinä on hieman sama idea ku shakissa. Tosin oon siinä pirusti paljon parempi ku shakissa. Tänään käytiin parhaan kaverin kanssa heittämässä vaatimattomat 44 väylää. Yks 20 väylän rata ja sitten kaks kertaa 12 väylän rata. Voitin pitkän radan suvereenisti, lyhyempi rata tuotti voiton naiseen. Kokonaistilanne kierrosvoitoissa tälle keväälle on mulle 6-2. Viime kesän tulos oli varmaankin broidille 30-5 :D Silläkin saralla oon siis mennyt eteenpäin...


Jos mun pitäis jotenkin siis summata, miten mulla menee, niin sanoisin ihan ok. Ei oo hirveesti juhlittavaa, mutta huonomminkin on mennyt. Voisin viettää enemmänkin aikaa tässä kirjoitellessa, mutta huomenna on pitkä päivä tiedossa ja Leijonat finaalissa kokeilemassa Kanadan hanhien teurastusta ;)


xoxo M.D.S.

Minne tää tie viekään, on se suunta parempaan...

Melkein voisin vannoa, että mä oon nyt jossain, missä en ikinä ole ollut. Tunne siitä, että käsissä on jotain timanttista, on vahvempi kuin koskaan. Tässä on se fiilis, että voisin jopa uskaltautua sanomaan "vuosituhannen rakkaustarina"...


Aina nallekarkit ei oo menny tasan. Ei mun tekojen ansiosta, eikä vastapuolen. Sanoin monet kerrat, että kaikki paska, mikä muhun kohdistuu tässä hetkessä, on ansaittua. Se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Mä en ansainnut enää tulla petetyksi. Mä en ansainnut valheita ja väheksyntää, enkä todellakaan epäluottamusta. Mä olen muuttunut vuosien varrella ihmiseksi, joka ansaitsee parasta itselleen...


Mä olen kohdellut hyvin niitä, jotka mua kohtaan on tehnyt väärin. Mä olen antanut kaikkeni ja jättänyt pettämiset ja leikkimiset historiaani. Mä en vaan siltikään pysty uskomaan todeksi, mitä olen onnistunut löytämään. Täydellinen pakkaus mulle. En sano, että kyseinen nainen olisi itse täydellisyys, virheetön yksilö, mutta kuin mulle tehty. Kerrankin voin tosissani vain olla onnellinen ja hymyillä. Kerrankin mua kohdellaan ku olisin maailman paras asia elämässä...


Mistä moinen väite ? Mulle sanotaan vilpittömästi, että on hirvee ikävä. Mulle sanotaan rohkeasti, että musta tykätään kamalasti. Pelottavinta kuitenkin on, kun uskon, että mua ei koskaan satutettais. Miksi se on pelottavinta ? Koska uskallan antaa sydämeni toiselle. Taino, sen mitä siitä on vielä jäljellä. Sen verran sitä on käytetty hyväksi ja hakattu lekalla. Opetushan sekin oli, nimittäin sitä se oli. Opetus siitä, mitä en ansaitse...


Parasta on kuulla toisen äänestä, se kuinka siitä huokuu ilo ja onni, kun olen tässä. Tuntea kesken suudelman, kuinka toinen alkaa hymyillä. Tuntea hellä kosketus vatsalla, kun toinen nukkuu kainalossa ja alkaa silittää unissaan sua. Kaikki tämmönen pieni, mutta tärkeä on puuttunut aiemmin. Maailman parasta on kuitenkin herätä aamulla siihen kun oot mun vieressä. Sillon oon kotona. Sun vieressä, oon siellä missä mun kuuluu olla...

Ja taas mun on pakko kirjoittaa...

Muistaks sen illan siellä mökillä,
kuinka yhessä istuttiin siellä siinä portailla/
Mietin siinä kun olit mun vierellä,
voisitko elämän jakamista mun kaa kokeilla/
Katoin sua ja tajusin lopulta sen,
kuinka hyvältä siinä tuntu olla vaan kiireettä/
Sait rintaan tunteen lämpösen,
vielä silti on matkalla ihan liian monta estettä/
Lauloin viel sulle biisin hiljaisen,
samalla ku ihailtiin illan vikaa auringonsädettä...


Sun kanssas mullon hyvä olla,
sun luotas mullei oo kiire minnekään muualle/
Me ei mitään turhaan lupailla,
silti uskallan antaa taas tilaa pienille haaveille/
Kun päästiin sun luo mökiltä,
tajusin etten ihan vielä haluis tän päättyvän/
Varovasti päätin sulta kysästä,
mitä jos sua oottais ruoka jälkeen työpäivän/
Ja niin näin sen sun silmistä,
säkään et halunnu mun sillon vielä lähtevän...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...


Sä tulit yllättäen mun elämään,
jäädyin kohdallas ihan totaalisesti ja kokonaan/
En ollu varma siitä mitä nään,
kaunis tyttö ja lätkäfani, voisko olla tottakaan/
No viikot vieri ja juttu luisti,
mutta luulin etten sua vois millään kiinnostaa/
Niinpä vedäydyin pois ujosti,
loppu jutut ku seinään vaikken voinu unohtaa...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...


Onneks olin väärässä,
siinä oot mun vieressä/
Mun on hyvä tässä näin,
kun oot mun vierelläin...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...
©

Taas vuoden vanhempi...

Nonniin ! Tuli sitten täytettyä taas vuosi enemmän ja kaikennäköistä ikään sopivaa lahjaa tuli saatua - kuten ikkunapesuri <3
(Sain mä Wanajafesteillekin kahden päivän tiketin :D)


Siltikin kaikesta voiton vei postikortti. KYLLÄ, old school postcard :3
Kortin eteen oli nähty vaivaa. Osoite oli selvitetty mun parhaalta kaverilta, kuvat oli itse valittu ja kuvat itsessään olivat minulle rakkaita. Kortista välittyi enemmän kuin täydellisesti, että minusta välitetään...


Vuoden vanhempi, mutta vihdoinkin oikealla reitillä <3

Onnen kyyneleet, takin kaulukseen...

Sain tänään illalla tietää jotain, minkä koen olevan niin maagista, että se on pakko jakaa tänne. Täytän perjantaina vuosia ja asia liittyy siihen...

Mun takia ei oo kukaan koskaan tehnyt mitään ällöromanttista. Mä olen aina parisuhteissani hoitanut sen puolen. Ostanut kukkia ja vienyt ylläri-illallisille tai tehnyt kynttiläillallisen kotona. Nyt asia tuntuu saaneen muutoksen...

Tapailemani tyttö kertoi pettyneenä kuinka hänen ajattelemansa yllätys on pilalla auton hajottua. Rapea ranskalainen pilasi tytön suunnitteleman synttäriyllätyksen, jossa hänen piti ajaa hakemaan minut synttäri-illalliselle, jotta voisi viettää kanssani tuon päivän. Jo ajatus siitä, että joku näkisi takiani moisen vaivan, sai minut itkemään...

Varmistun päivä päivältä tunteistani ja siitä, että olen löytänyt timantin. Olen vihdoin löytänyt jonkun, joka välittää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä. Löysin vihdoin naisen, joka ymmärtää, että minäkin ansaitsen välillä yllätyksiä. Koen olevani maailman onnekkain tästä naisesta ja jos vaan voin vaikuttaa asiaan - aion pitää hänet itselläni ♡

Have you seen the beauty of the sky...

Ihanaa kuinka aurinko on paistanu viime päivinä siniseltä taivaalta. Tuntuu ku ois itekin pirteempi ja energisempi taas. En mä silti aamukarhulta oo välttyny. En oo niin sekasin sentään...

Oli tässä siis mulla muutakin kerrottavaa kun toi ihana keli, mikä on nyt vallannut koko Suomen. Nimittäin haluaisin kertoo jotain, minkä oon pitänyt salassa.  Taino salassa, kyllä se on varmasti mun ympärillä huomattu. Mulla on käynyt tuuri ja oon löytäny jotain harvinaista...

Mulla on jo vuosia kytenyt aikalailla tarkka kuva siitä, minkälainen nainen ois mulle sopiva. Vuosia oon ottanut vierelleni sellasen melkein osuvan. Tyytynyt siihen, että kukaan ei täyttäis kriteerejä. Se melkein osuva on kuitenkin aina ollut virhe ja sen on saanu tajuta kantapään kautta. Mitä siis mun kriteereihin kuuluu ? No ne on oikeestaan aika sillai helppoja täyttää, mutta kaikkia niitä ei oo löytyny yhdestä pakkauksesta vielä kertaakaan:

Mun unelmanainen on räväkkä, tatuoinneilla varustettu rokkimimmi, ripauksella sporttisuutta. Pitäis olla myös koiraihminen ja sellanen sopivasti villi, mutta ymmärtää myös koti-iltojen päälle. Sosiaalisuus on myös hyvästä, koska oon ite todella sosiaalinen ja pitää ymmärtää, että mulle ystävät on perhettä. Huumorintajua ja sarkasmia pitää myös löytyä. Positiivinen elämänasenne on erityisen tärkeää. En jaksa, jos kaikki on vaan paskaa ja aina vaan vituttaa kaikki. Hoitsun ammatti on myös vaan plussaa, koska mä oon tohelo. Suurin plussa on kuitenkin jos neitiä kiinnostaa lätkä muutenkin kun, että "ne äijät on kuumia ja panisin". Äänen pitää myös olla sellanen korville mukavaa kuunneltavaa, helpompi sitten kuunnella nalkutustakin vuosien varrella...

No joo, kuulostaa kaikkineen aika mielenkiintoselta yhdistelmältä. Varsinkin kun mulle toi luonne tulee tärkeempänä kun ulkonäkö. Jos sä oot sisältä mätä, niin vanhana oot kokonaan mätä. Ei se kakkukaan hyvää oo, vaikka päältä näyttäis täydelliselle ja sisältö on paskaa...

Nyt onkin sellanen tilanne, että saattaa olla löytynyt tuollainen neiti. Tosin kun mä nyt oon niin saakelin pessimisti, niin en silti nää tulevaisuutta yhdessä. Nään tässä hetkessä kyllä meidät, mutta huominen on täysin auki. Ihan vaan koska en osaa edes enää ajatella yhtä päivää pidemmälle. Ennen kyllä haaveilin, mutta kun haaveilujen kohde osottautu totaaliflopiks, niin lakkasin moisen haihattelun. On fiksumpaa mennä tässä päivässä ja kattoo sit huomenna vasta missä on sillon. Mutta...

Tänään olen täynnä ihanaa tunnetta, ihanaa naista kohtaan. Hymy on ihana ja ääni saa mut sulaan. Kosketus ajaa mut hulluuden partaalle ja eläintarhan tömistelijät juoksee mahassa. Saan piirrellä useita tatuointeja iholta sormellani ja nauttia siitä hyvästä olosta ja onnesta, minkä saan susta. Sä teet musta onnellisen aidosti ja kohtelet mua hyvin. Sä muistat musta juttuja, joita moni ei vaivautuis ees yrittään muistaan. Oot parasta mitä oon koskaan saanut kokea. Kiitos ♡

Anteekspyyntö kaiken jälkeen on turhaa...

Mitä jengi miettii, jos saa keskellä yötä eksältään viestiä, kuinka ollaan niin pahoillaan kaikesta tehdystä ja sanotusta ? Mitä siitä pitäis ajatella tai siis mitähän sitä oletetaan anteekspyydettävän ? Mitähän näistä kohdista pyydettiin anteeksi:

-Sitä kun pettäminen oli arkipäivää, vaikka toisin vannottiin ?

-Sitä kun vannottiin rakkautta viimeiseen asti ja olikin suhde toiseen ?

-Sitä kun sanottiin "Menisin koska vaan kihloihin sun kanssas, tiedät sen." tosiaan pettämisestä huolimatta ? 

-Sitä kun jäätiin kiinni pettämisestä ?

-Sitä kun annoit kaikkes toisen takia, mutta se käytti sua vaan laastarina ja käytti hyväkseen minkä kerkes ?

Anteekspyyntö kaiken paskan jälkeen on sama kun koittais pidätellä, vaikka paskat on housuissa jo. Silti sitä näköjään koetaan pakottavaa tarvetta koittaa puhdistaa omaatuntoaan. En tuu koskaan paljastaan syntejäs nykyiselles, vaikka tiedän kyllä kuka se on. Tiesin sen aina, vaikka väitit mun kuvittelevan. Mua pidettiin tyhmänä, mutta tiesin etten ole. Olin aina oikeassa. Oon aina ollut. Nyt en aio vaan enää toistaa menneitä...

Esitänkin siis tämän selvästi. Tulen ottamaan vielä kerran yhteyttä. Haluan vain matkalaukkuni takaisin. Mitä tulee anteekspyyntöön, niin en voi ikinä antaa anteeksi. En tänään, huomenna tai tulevaisuudessa. Mä en edelleenkään ole se joka menetti, vaan se olet sä. Menetit sen ainoon ihmisen, joka ikinä tunsi sut kun omat taskunsa ja olis jatkanut sun tukenas ilman sun idioottimaista valehtelua, pettämistä ja henkistä väkivaltaa. On parempi kun sen matkalaukun jälkeen pysyt vaan kaukana musta ja pidät paskan omatuntos. Koska sen sä ansaitset. Et synninpäästöä. Et sitä itekään antais. Sait aikoinaan liikaa anteeksi...

Reissumies näkee muutakin kuin maailmaa...

Hellurei ! Postaillaan hieman lisää täältä kun kerran reissun päällä ollaan oltu. Palailen tässä juuri junassa takaisin kotiopäin. Viikko vierähti nopiaan. Liian nopiaan jos niin saa sannoo ! Helevetti sentään kun oli kivaa...

Tuli poikettua uusilla huudeilla ja näinpä myös mr. Silmäpussin eli Keskisen Vesankin. Reissua taitoin mainiossa seurassa ja viikko sitten frisbeegolffissa revähtänyt kylki kiittikin naurukohtauksista :D Tekisin sen reissun koska vaan uusiks samalla porukalla, mutta paikat terveinä ! Monta ajatusta kyllä heräsi sen matkan aikana...

Voisin sanoa, että luonnon keskellä tajusin, mitä oikeasti haluan elämääni. Oon aina ollu luonnossa viihtyjä, mutta nyt se kolahti. Jos vaan kaikki natsaa, niin why not. Viihdyin paremmin ku hyvin ja kaipaan jo takaisin. Kolme ja puoli tuntia siinä sitten meni, kun lähtö alkoi jo vituttaa...

xoxo M.D.S.

Tää soi mun päässä koko ajan...

In the loving memory of not giving a fuck...

Alan olla jo nähnyt kaikenlaista ja kokenutkin yhtä paljon. Jotain olen kuitenkin oppinut varmasti. Jos joku sanoo yhtä, niin se taatusti tarkoittaa toista. Varsinkin naiset...

Vinkki vitonen siis kaikille kullanmussukoille, jotka erehtyvät lukemaan blogiani:

Elä usko kaikkea, varsinkaan jos haluat säilyttää uskosi tulevaan. On tervettä kyseenalaistaa asioita, joita kuuluisa kuudes aisti sinulle varoittelee. Mikäli toinen osapuoli ajautuu puolustelukannalle, olet oikeilla jäljillä. Jos hän kuitenkin sanoo sinulle yhdellä lauseella selittäen olevasi idiootti, olet luultavasti idiootti. Meihin kaikkiin on koodattu varoitusmerkkejä analysoiva järjestelmä, joka toimii. Uskokaa sitä...

Duck and dive, dodge the bullet until it hits you and kills you.

King of hearts ©

Tell me what are you thinking about,

tell me am I crossing your mind/

If you miss me just give me a shout,

be free to let yourself to unwind/

I just wanna be your king of hearts,

so don't be afraid to let me in/

You know we all have our own parts,

we just need to play to win...

Show me what you're made of honey,

'cause you've got a beautiful soul/

We both know that this is a bit funny,

how we make each other whole/

We need this to go in a steady pace,

we don't need to rush into things/

I know you're not just a pretty face,

so let's see what the future brings...

All I need is you in my life,

all I need is your smile,

in the morning next to me/

You don't need to be my wife,

don't have to walk the aisle,

just stay till the end with me...