Ja taas mun on pakko kirjoittaa...

Muistaks sen illan siellä mökillä,
kuinka yhessä istuttiin siellä siinä portailla/
Mietin siinä kun olit mun vierellä,
voisitko elämän jakamista mun kaa kokeilla/
Katoin sua ja tajusin lopulta sen,
kuinka hyvältä siinä tuntu olla vaan kiireettä/
Sait rintaan tunteen lämpösen,
vielä silti on matkalla ihan liian monta estettä/
Lauloin viel sulle biisin hiljaisen,
samalla ku ihailtiin illan vikaa auringonsädettä...


Sun kanssas mullon hyvä olla,
sun luotas mullei oo kiire minnekään muualle/
Me ei mitään turhaan lupailla,
silti uskallan antaa taas tilaa pienille haaveille/
Kun päästiin sun luo mökiltä,
tajusin etten ihan vielä haluis tän päättyvän/
Varovasti päätin sulta kysästä,
mitä jos sua oottais ruoka jälkeen työpäivän/
Ja niin näin sen sun silmistä,
säkään et halunnu mun sillon vielä lähtevän...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...


Sä tulit yllättäen mun elämään,
jäädyin kohdallas ihan totaalisesti ja kokonaan/
En ollu varma siitä mitä nään,
kaunis tyttö ja lätkäfani, voisko olla tottakaan/
No viikot vieri ja juttu luisti,
mutta luulin etten sua vois millään kiinnostaa/
Niinpä vedäydyin pois ujosti,
loppu jutut ku seinään vaikken voinu unohtaa...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...


Onneks olin väärässä,
siinä oot mun vieressä/
Mun on hyvä tässä näin,
kun oot mun vierelläin...


Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
Voisko tää olla sitä mitä etsitään,
tänkö takia täällä eletään/
En tiedä vielä enkä haluakaan,
mennään päivä kerrallaan...
©