Anteekspyyntö kaiken jälkeen on turhaa...

Mitä jengi miettii, jos saa keskellä yötä eksältään viestiä, kuinka ollaan niin pahoillaan kaikesta tehdystä ja sanotusta ? Mitä siitä pitäis ajatella tai siis mitähän sitä oletetaan anteekspyydettävän ? Mitähän näistä kohdista pyydettiin anteeksi:

-Sitä kun pettäminen oli arkipäivää, vaikka toisin vannottiin ?

-Sitä kun vannottiin rakkautta viimeiseen asti ja olikin suhde toiseen ?

-Sitä kun sanottiin "Menisin koska vaan kihloihin sun kanssas, tiedät sen." tosiaan pettämisestä huolimatta ? 

-Sitä kun jäätiin kiinni pettämisestä ?

-Sitä kun annoit kaikkes toisen takia, mutta se käytti sua vaan laastarina ja käytti hyväkseen minkä kerkes ?

Anteekspyyntö kaiken paskan jälkeen on sama kun koittais pidätellä, vaikka paskat on housuissa jo. Silti sitä näköjään koetaan pakottavaa tarvetta koittaa puhdistaa omaatuntoaan. En tuu koskaan paljastaan syntejäs nykyiselles, vaikka tiedän kyllä kuka se on. Tiesin sen aina, vaikka väitit mun kuvittelevan. Mua pidettiin tyhmänä, mutta tiesin etten ole. Olin aina oikeassa. Oon aina ollut. Nyt en aio vaan enää toistaa menneitä...

Esitänkin siis tämän selvästi. Tulen ottamaan vielä kerran yhteyttä. Haluan vain matkalaukkuni takaisin. Mitä tulee anteekspyyntöön, niin en voi ikinä antaa anteeksi. En tänään, huomenna tai tulevaisuudessa. Mä en edelleenkään ole se joka menetti, vaan se olet sä. Menetit sen ainoon ihmisen, joka ikinä tunsi sut kun omat taskunsa ja olis jatkanut sun tukenas ilman sun idioottimaista valehtelua, pettämistä ja henkistä väkivaltaa. On parempi kun sen matkalaukun jälkeen pysyt vaan kaukana musta ja pidät paskan omatuntos. Koska sen sä ansaitset. Et synninpäästöä. Et sitä itekään antais. Sait aikoinaan liikaa anteeksi...