Hello pitkästä aikaa,
täytynee heti kärkeen toivottaa hyvää juhannusta itse kullekin. Aurinkokin löysi tiensä tänne sysimustaan Suomeen...
Kaikenlaista on tapahtunut tässä kuluneen kuukauden aikana ja arvet (fyysiset ja henkiset) on sen mukaiset. Elämä ei päästä helpolla ja taas ollaan tyhjän päällä. Aloitetaan siis alusta - jälleen...
Mä oon yleensä sellanen, joka ei jaksa jäädä märehtimään jos ja kun tulee lunta tupaan, mutta tällä hetkellä tuntuu etten pääse millään eteenpäin. Ihan kun juoksis suossa paikallaan. Mitä enemmän koitan juosta eteenpäin, niin sitä syvälle uppoon. Onko tässä enää mitään järkee vai pitäiskö vaan antaa itsensä haukata happea sen kuuluisan viimeisen kerran ja sukeltaa..?
Memories of you and I have no ending.
Keep dreaming of you like nothing has changed.
Where do I go from here?
Is this the end for me or am I supposed to fight for one more time?
Tell me how am I supposed to go on without you?
Let me know how you thought this would go.
Let me know if you still think of me at night before going to sleep.
Am I still the first thought of the day.
I need you because I truly madly deeply love you...
