lauantai 30. huhtikuuta 2016

Let's be naked together...




Otsikolla voi viitata moneen asiaan, mutta itse viittaan tällä kertaa avoimuuteen. Tässä on nyt viimeisen kuukauden aikana löytynyt ihminen, jonka kanssa avoimuus tulee luonnostaan ja aratkin asiat puidaan yhdessä läpi. Valheiden verhon taakse ei kumpikaan yritä piiloutua, vaikka kumpaakin pelottaa tuo henkinen alastomuus...

Se on upeinta ikinä, kun joku uskaltaa avata itsensä sulle ja on läsnä aidosti. Yksittäiset asiat voivat olla monelle itsestään selvyyksiä, mutta rehellisyys ja avoimuus hyvin harvalle. Tuollaista henkistä alastomuutta tapaa kerran elämässä, kerran elämässä löydät sellaisen kenen kanssa uskallat olla avoin täydellisesti...

Tämä avoimuus tekee henkilöstä kiehtovan ja entistäkin kauniimman. Kemiat kohtaavat ja tunnet olevasi turvassa. Automaattisesti mikään ei tapahdu, mutta pienet vihjeet antavat itsevarmuuden luottaa. Kun kumpikin osapuoli on samalla aaltopituudella ja tuo kemiapuolikin on kohdillaan, niin aavistettavissa on jotain kaunista....


Toisinaan haluaisin sanoa isoja sanoja, mutta pelko vie vielä voiton. Tiedät siltikin, kuinka kaunis oot. Tiedät kuinka sun luonne vie mun suupielet ylöspäin. Oot kiltti, mutta villi. Ihana, mutta vittumainen. Mun on helppo olla sun kanssas. Meillä on paljon yhteistä ja se on hienoa. Upeeta oikeestaan...

Haluan antaa sulle turvan. Olla sun arvoinen ja huomioida sun tunteet. Mahdollistaa sulle kaiken mitä haluat ja näyttää sulle, että maailmassa on muitakin kuin pettäviä lesboja l-koodin tyyliin. En oo mikään prinssi uljas valkealla ratsulla ja kiiltävällä haarniskalla, mutta oon mä ihan jees ;)


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Ciao bella !

Terppa kaikki, pitkästä aikaa ! Huhhuh mitä rumbaa ja salsaa on ollut meneillään. Alkaa pikkuhiljaa onneks tyyntyyn nää elämän kuuluisat hurrikaanit. Mä en oikein tiedä, mitä tällä kertaa tänne teille runoilis, mutta katotaan mihin tää flow vie tän bloggauksen...

Monissa liemissä keitetty viikko alkaa oleen takana ja voisin sanoa, että luojan kiitos. Alkaa oleen ollut tarpeeks draamaa meikäläisen makuun. Mistä keräänkin näitä ongelmatapauksia elämääni. Onko mulla joku saatanan idiootti-magneetti, mene ja tiedä, mutta helvetti sentään. Rehellisyys ei ole todellakaan ollut viime viikkojen teemana...

Nyt on kuitenkin onneksi sellainen hieno tilanne, että voisin jopa ihan tanssia sen kunniaksi. Välillä se onni potkaisee allekirjoittanuttakin ja pääsee elämässään eteenpäin. Voin pitkästä aikaa sanoa kokevani, että mua arvostetaan ja musta oikeasti välitetään, eikä vain kohdella kun mätisäkkiä. Se on todella mukava tunne...


Mitä mun pitäis sanoa,
että voisin suhun ihastua?/
Mitä hyödyttäis kertoa,
että susson kaikki mihin rakastua?/
Vielä saattaa tulla se päivä,
kun kerron sulle kaiken kauniin/
Mutta vielä ei oo se päivä,
kun kerron sulle eksynees mun uniin...

Ehkä joskus,
ehkä joskus vie kuulet kaiken mun huulilta/
Ehkä silloin,
ehkä silloin saat suudelman varastaa mun huulilta...
©


 

torstai 14. huhtikuuta 2016

Se aika vuodesta, jota odottaa aina...

NHL ja playoffs <3 Tää kausi on mennyt mun oman joukkueen osalta aivan maagisesti. Washington Capitals rokkas koko runkosarjan ja Holtbeast korkkas yhden kauden voittojen määrässä piikkipaikan yhdessä legendan kanssa. Ovechkin iski taas 50 häkkiä ja Bäckström loisti...

Mitä on siis luvassa kun playoffs pelit alkaa tänä yönä ? No eihän voi vaatia kuin parasta, eli voittoja. Herra Stanley muuttaa toivottavasti kauden loputtua Washingtoniin VIHDOINKIN !

Jotta postaus ei ole täysin lätkäpainotteinen, niin mainittakoon, että minullakin menee taas aivan huikeasti. Olen viikon verran jutellut naisen kanssa, joka saa sukat jaloissani pyörimään. Katsotaan joko olisi napannut se oikea kohdalle vai tanssinko yksinäni muiden häissä vain...


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Nää kevään aurinkot lämmittää...

Kuinka se menee aina niin, että kun kevät etenee ja kesä lähenee, niin mieli sen kun lähtee lentoon ? Se lentää kauas galaksien ulkopuolelle ja sitä alkaa ajatteleen, että kaikki on mahdollista. Kuten se, että Tappara muka häviäis TAAAS Kärpille tänä keväänä...

Playoffsit on pitkällä Liigassa ja sehän tarkoittaa yhtä asiaa, taino kahta - MM-kisat alkaa kohta ja mulla on taas synttärit niiden aikana ♡
Kahden vuoden päästä mun pitäis olla jo pitkällä 30ten suunnittelussa, mutta rakkaat ystävänipä eivät tiedäkään, että en aio juhlia niitä. Saatte kaikki siis nostaa 13.5.2018 tuoppia missä ikinä olettekaan ja muistella mua lämmöllä...


Jep, mä ajattelin todellakin skipata sen ajan kokonaan. Harkitsen, että lähtisin sillon vaikkapa kisoihin kattoon pelejä, mutta juhlia en aio, paitsi Suomen kultaa tietysti...

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Uneton yö ja sen tuoma vitutus...

Tiedättekö mikä on rasittavaa ? Pääset semmoseen kunnon unimodeen illalla ja sun kaverit päättää vuorotellen, että just nyt kaivataan sua ja sun juttuseuraa enemmän ku mitään ! Oon varmaan liian kiltti, mutta en raaski laittaa siinä vaiheessa puhelinta pois, vaan kuuntelen kiltisti toisen juttuja. Sit kello 2:05 kun ne kaverit menee kaikki muut nukkuun, kun on saanu mielenrauhansa, oot ite täynnä energiaa ja hyvästi yöunet ! Sillai FU*K THIS SH*T...

No ei siinä, tietysti kuuntelen ja autan kavereitani mielelläni, koska ne on niitä tyyppejä, ketkä on mun tukena kun niitä tarvin. Pointti on vaan se, että miks se on aina iltamyöhä kun pitää saada avautua ? Sulla on noin 14 tuntia tehokasta aikaa avautua, mun olessa valveilla, niin miksi OI MIKSI, pitää valita klo 22-3 ajaksi avautua ? Onko se niin, että tuolloin iltamyöhällä me ihmisen kuvatukset vaan pohditaan asioita enemmän ja silloin on pakko niitä myös päästä jakamaan ? Kai se niin menee, koska kyllähän sitä itselläkin on silloin herneet eniten koetuksella, just kun pitäs mennä moikkaan höyhensaaren kaiffareita...

Se vaan on sinänsä kamalan harmi omalla kohdalla, kun tuppaan olemaan huonosti nukutun tai pahimmassa tapauksessa kokonaan valvotun yön jälkeen kuin perseeseen ammuttu karhu ! Pahoittelu siis lähipiirilleni, itsehän olette asian tällä kertaa aiheuttaneet. Olisin ilomielin oma normaali itseni, huonolla huumorilla ja hymyllä varustettu itseni, mutta kun latinankieliseltä nimeltään oleva vitutus maximus ei sitä juuri nyt mahdollista...

No mikä vituttaa ? Eniten kaikki :D Ja kyllä toivoisin, että se ei olisi totta, mutta kun on. Maailmassa on ollut yksi ainoa asia, joka on vienyt kaiken tuon kiukun ja karhuilun pois. Enää minulla ei sitä ole, joten olkoon tämä karhuilu nyt sitten päällänsä. Sitä arvostaa asioita niiiiiiiin paljon enemmän niiden kadotessa ja se on sääli...

Mutta miten aion nyt viettää tämän kiukun täyteisen päiväni ? SIIVOTEN ! Siihen on hyvä purkaa tuo kaikki turhautuminen ja toivoa samalla, että tavarat säilyvät tuoksinassa ehjinä ja tiskatessa en riko kovin montaa kippoa ja kuppoa...


Oikein ihanaa lauantaita siis vaan kaikille ja muistakaa - rakastakaa toisianne kun voitte, sanokaa se toisillenne kun vielä voitte. Huomisesta kun ei koskaan tiedä ja jokainen hetki voi olla viimeinen. Kiipeen nyt mökömökö puuhun kiskoon käpyjä !


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Turhat turinat osa 625443

Eihän se nyt toki noin mones ole, mutta kuitenkin. Eilisiltana vietin lähes puoltoista tuntia keskustellen asioista, joista kumpikaan keskustelija ei ole aiemmin puhunut. Raapaistiin toisiamme pintaa syvemmältä ja se oli asioiden arasta luonteesta huolimatta erittäin puhdistavaa...

Toisinaan asiat ovat erittäin mustavalkoisia, mutta eilisen keskustelun jälkeen väriskaala on sama kuin yksisarvisen paskalla, eli koko helvetin sateenkaari. Tuntuu kuin olisin ollut aivan pimennossa asioista ja nyt näen sen kuuluisan valon tunnelin päästä. Joku siis vihdoin kaivoi älypuhelimensa taskusta ja huomasin sen valon kajon horisontista. Olen kieltämättä ollut hieman idiootti, mutta uusien tietojeni avulla voin korjata tilannetta ja ajaa päivityksen järjestelmääni...

Viimeinen viikko on tuonut mukanaan jälleen uusia tuulia ja uusia näkökulmia, mutta en siltikään ole eri ihminen. Sydämeni huutaa edelleen samaa kuin ennenkin. Järkeni on kuitenkin hieman paremmin sydämeni tahdissa. Kaiken kaikkiaan voin siis sanoa olevani oikealla polulla, joskin alikansioita on pari liikaa edelleen. Ehkä ensi kerralla päästään siivoamaan niitä pois...


keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Hukutaan Mariaanien hautaan...

Keskustellaan tänään vähän poikkeuksellista syvällisempiä. Ihmiset mun ympärillä on huomannu, kuinka vaivun välillä jonnekin kauas tästä ulottuvuudesta. Mihin mä sit meen ajatuksissani kun häivyn tältä aikavyöhykkeeltä ? No se vaatii ehkä liikaa aikaa selittää, mutta moni varmasti tietää, kuinka matkustetaan ajassa taaksepäin ja kelaillaan sieltä muistoja...

Mä oon viime aikoina tehny tota aikamatkustusta ihan helvetisti. Mä oon matkustanut useasti aina ysärille asti, mutta myös ihan viimeisiin pariin vuosiinkin oon eksynyt. Oon pohtinut valintojani elämän varrelta ja miettinyt, miten helvetin tyhmä oon voinut olla. Siis ihan oikeesti - miettiikö kukaan muu joskus valintojaan sillai, että "mulla on pakko olla ollut joku hetkellinen mielihäiriö kun tein niin kun tein sillon 15.4.2013."  Nää pienet valinnat on usein sellasia, jotka ei paljon tunnu kun teet sen,  mutta ajan kanssa siitä kehkeytyy sellanen lumivyöryn tapanen tapahtumaketju, joka vaikuttaa sun elämään vielä vuosikymmenien ajan...

No siis joo, kaikkihan me virheitä tehdään jne, mutta toisinaan jos miettis sekunnin kaks pidempään KANNATTAAKO, niin päätyiskö siihen lopputulokseen että ei kannata ? Olisko siitä jotain hyötyä loppupeleissä vai uskooks joku muukin, että meillä on jo käsikirjotus, jota me orjallisesti seurataan ? Näitä asioita vois pohtia paljonkin enemmän, mutta huomaan, että oon taas eksynyt aivan julmetusti aiheesta...

Tosiaan, oon viime aikoina matkannut paljon ajassa taaksepäin ja miettinyt tekojani. Oon nyt kahdesti sanonut elämäni aikana, jotain mitä oon päätynyt katumaan. Molemmat kerrat olisin oinut välttää, jos vaan olisin pysähtynyt kahdeksi sekunniksi miettimään seurauksia. Toisen kerran kohdalla en voi enää asioita korjata mitenkään. Ne jäivät siihen siskoni kuoltua, mutta toisen kohdalla voisi ollakin vielä mahdollista korjata asiat...

Kannattaako tässä vaiheessa enää nöyristellä toisen jalkojen eteen, kun oot jo tehnyt sen pahimman mahdollisen ? Kannattaako enää kertoa, että kiivaspäissään vain sanoi vitun tyhmän kommentin, jolla ei ollut toista tarkoitus edes loukata mitenkään, mutta kun ei omaa malttia, niin ei osannut miettiä sen kummempia sitä sanoessaan. Ehkä vain parempi kun antaa asian olla, eihän sitä enää voi takaisinkaan ottaa. Tehty mikä tehty, pahoillani oon silti...


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Olit niin oikeessa... ©

Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin tässä maailmassa.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Tunnen kosketukses ihollain,
maistan sun suudelmat huulillain.
Vaikka tää vie multa ilmat pihalle,
en vaan voi mitään tunteille näille.
Edelleen mun sydän huutaa sua,
mahdatkohan sä miettii enää mua?
Ja vaikka koitan vastaan taistella,
en voi kun vaan meitä muistella...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon niin yksin maailmassa.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Kuinka mun pitäis ajatella enää,
kuinka mun pitäis ilman sua elää.
Tulevaisuus rakennettuna yhdessä,
se korttitalo kaatui siinä hetkessä.
Kauanko vielä mun sydän sua huutaa,
kauanko vielä mun iho sua kaipaa?
Ja vaikka edelleen vastaan taistelen,
kokoajan ajaudun meitä muisteleen...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon niin yksin maailmassa.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Kerro mulle kuinka sä oikein voit,
niin helposti ilman mua vaan jatkoit.
Kerro mulle mikä sut tännekin toi,
kun en sua tanssittaa voi,
vaikka kuullaan mikä biisi soi...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin tässä maailmassa.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.