Mä oon viime aikoina tehny tota aikamatkustusta ihan helvetisti. Mä oon matkustanut useasti aina ysärille asti, mutta myös ihan viimeisiin pariin vuosiinkin oon eksynyt. Oon pohtinut valintojani elämän varrelta ja miettinyt, miten helvetin tyhmä oon voinut olla. Siis ihan oikeesti - miettiikö kukaan muu joskus valintojaan sillai, että "mulla on pakko olla ollut joku hetkellinen mielihäiriö kun tein niin kun tein sillon 15.4.2013." Nää pienet valinnat on usein sellasia, jotka ei paljon tunnu kun teet sen, mutta ajan kanssa siitä kehkeytyy sellanen lumivyöryn tapanen tapahtumaketju, joka vaikuttaa sun elämään vielä vuosikymmenien ajan...
No siis joo, kaikkihan me virheitä tehdään jne, mutta toisinaan jos miettis sekunnin kaks pidempään KANNATTAAKO, niin päätyiskö siihen lopputulokseen että ei kannata ? Olisko siitä jotain hyötyä loppupeleissä vai uskooks joku muukin, että meillä on jo käsikirjotus, jota me orjallisesti seurataan ? Näitä asioita vois pohtia paljonkin enemmän, mutta huomaan, että oon taas eksynyt aivan julmetusti aiheesta...
Tosiaan, oon viime aikoina matkannut paljon ajassa taaksepäin ja miettinyt tekojani. Oon nyt kahdesti sanonut elämäni aikana, jotain mitä oon päätynyt katumaan. Molemmat kerrat olisin oinut välttää, jos vaan olisin pysähtynyt kahdeksi sekunniksi miettimään seurauksia. Toisen kerran kohdalla en voi enää asioita korjata mitenkään. Ne jäivät siihen siskoni kuoltua, mutta toisen kohdalla voisi ollakin vielä mahdollista korjata asiat...
Kannattaako tässä vaiheessa enää nöyristellä toisen jalkojen eteen, kun oot jo tehnyt sen pahimman mahdollisen ? Kannattaako enää kertoa, että kiivaspäissään vain sanoi vitun tyhmän kommentin, jolla ei ollut toista tarkoitus edes loukata mitenkään, mutta kun ei omaa malttia, niin ei osannut miettiä sen kummempia sitä sanoessaan. Ehkä vain parempi kun antaa asian olla, eihän sitä enää voi takaisinkaan ottaa. Tehty mikä tehty, pahoillani oon silti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti