Tiedättekö mikä on rasittavaa ? Pääset semmoseen kunnon unimodeen illalla ja sun kaverit päättää vuorotellen, että just nyt kaivataan sua ja sun juttuseuraa enemmän ku mitään ! Oon varmaan liian kiltti, mutta en raaski laittaa siinä vaiheessa puhelinta pois, vaan kuuntelen kiltisti toisen juttuja. Sit kello 2:05 kun ne kaverit menee kaikki muut nukkuun, kun on saanu mielenrauhansa, oot ite täynnä energiaa ja hyvästi yöunet ! Sillai FU*K THIS SH*T...
No ei siinä, tietysti kuuntelen ja autan kavereitani mielelläni, koska ne on niitä tyyppejä, ketkä on mun tukena kun niitä tarvin. Pointti on vaan se, että miks se on aina iltamyöhä kun pitää saada avautua ? Sulla on noin 14 tuntia tehokasta aikaa avautua, mun olessa valveilla, niin miksi OI MIKSI, pitää valita klo 22-3 ajaksi avautua ? Onko se niin, että tuolloin iltamyöhällä me ihmisen kuvatukset vaan pohditaan asioita enemmän ja silloin on pakko niitä myös päästä jakamaan ? Kai se niin menee, koska kyllähän sitä itselläkin on silloin herneet eniten koetuksella, just kun pitäs mennä moikkaan höyhensaaren kaiffareita...
Se vaan on sinänsä kamalan harmi omalla kohdalla, kun tuppaan olemaan huonosti nukutun tai pahimmassa tapauksessa kokonaan valvotun yön jälkeen kuin perseeseen ammuttu karhu ! Pahoittelu siis lähipiirilleni, itsehän olette asian tällä kertaa aiheuttaneet. Olisin ilomielin oma normaali itseni, huonolla huumorilla ja hymyllä varustettu itseni, mutta kun latinankieliseltä nimeltään oleva vitutus maximus ei sitä juuri nyt mahdollista...
No mikä vituttaa ? Eniten kaikki :D Ja kyllä toivoisin, että se ei olisi totta, mutta kun on. Maailmassa on ollut yksi ainoa asia, joka on vienyt kaiken tuon kiukun ja karhuilun pois. Enää minulla ei sitä ole, joten olkoon tämä karhuilu nyt sitten päällänsä. Sitä arvostaa asioita niiiiiiiin paljon enemmän niiden kadotessa ja se on sääli...
Mutta miten aion nyt viettää tämän kiukun täyteisen päiväni ? SIIVOTEN ! Siihen on hyvä purkaa tuo kaikki turhautuminen ja toivoa samalla, että tavarat säilyvät tuoksinassa ehjinä ja tiskatessa en riko kovin montaa kippoa ja kuppoa...
Oikein ihanaa lauantaita siis vaan kaikille ja muistakaa - rakastakaa toisianne kun voitte, sanokaa se toisillenne kun vielä voitte. Huomisesta kun ei koskaan tiedä ja jokainen hetki voi olla viimeinen. Kiipeen nyt mökömökö puuhun kiskoon käpyjä !

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti