Ciao bella !

Terppa kaikki, pitkästä aikaa ! Huhhuh mitä rumbaa ja salsaa on ollut meneillään. Alkaa pikkuhiljaa onneks tyyntyyn nää elämän kuuluisat hurrikaanit. Mä en oikein tiedä, mitä tällä kertaa tänne teille runoilis, mutta katotaan mihin tää flow vie tän bloggauksen...

Monissa liemissä keitetty viikko alkaa oleen takana ja voisin sanoa, että luojan kiitos. Alkaa oleen ollut tarpeeks draamaa meikäläisen makuun. Mistä keräänkin näitä ongelmatapauksia elämääni. Onko mulla joku saatanan idiootti-magneetti, mene ja tiedä, mutta helvetti sentään. Rehellisyys ei ole todellakaan ollut viime viikkojen teemana...

Nyt on kuitenkin onneksi sellainen hieno tilanne, että voisin jopa ihan tanssia sen kunniaksi. Välillä se onni potkaisee allekirjoittanuttakin ja pääsee elämässään eteenpäin. Voin pitkästä aikaa sanoa kokevani, että mua arvostetaan ja musta oikeasti välitetään, eikä vain kohdella kun mätisäkkiä. Se on todella mukava tunne...

Mitä mun pitäis sanoa,

että voisin suhun ihastua?/

Mitä hyödyttäis kertoa,

että susson kaikki mihin rakastua?/

Vielä saattaa tulla se päivä,

kun kerron sulle kaiken kauniin/

Mutta vielä ei oo se päivä,

kun kerron sulle eksynees mun uniin...

Ehkä joskus,

ehkä joskus vie kuulet kaiken mun huulilta/

Ehkä silloin,

ehkä silloin saat suudelman varastaa mun huulilta...

©