Insomnia

Hieno latinan kielinen sana, joka tarkoittaa unettomuutta. Jumalavita ku kroppa on aivan kuollut, mutta aivot ei vaan sammu...

Lätkäkausi on pyörähtänyt täysillä käyntiin ja voin kertoo, että hitto ku ennen oli helppoo! Mun hommiin kuulu jeesata vähän huoltoo ja kuuluttaa kotipelit ja kuvata vieraspelit pleijarien osalta. No ei ihan oo niin iisii enää. Oon "täyspäivänen" huoltaja nykyään, jonka päätoimi on luistin- ja varustehuolto. How cool is that! Oon ainakin kotikaupungin ensimmäisen täysin naishuoltajaporukan jäsen. Oon myös aika varmasti ainoo lajissani, koska terotan ja sitä ei naiset tee. Tää unettomuus ei kuitenkaan oo hyväks, sillä kuulutan edelleen, joten hommat triplaantu...

Noh onhan tässä kaikkee muutakin, mikä painaa mieltä. Stressitasot on jo pelkästään hallin takia huipussaan. No heitetään siihen päälle vielä yksityiselämän paineet, niin johan on massa kasassa. Terveys reistaa, mutta en jaksa valittaa. Pidän sen salassa, hoidan itteni kun jaksan. Siinä lause, jota oon hokenu kohta 6 vuotta. Oiskohan kohta aika mullekin, eikä vaan kaikelle muulle...

x.o.x.o. M.D.S.

Sanomisen pelko on vahvana hänessä...

Miten sitä pystyy ponkaseen takasin kaiken kokemansa jälkeen? Miten se onnistuu käytännössä? Tuntuu etten vieläkään osaa olla rennosti ja nauttia hetkistä. Odotan koko ajan "koska tästä paljastuu se sisäinen psykopaatti?"


Mä oon vuosia halunnut löytää sen tietyn, jonka kanssa voin asettua aloilleen. Vajaa vuosi sitten kuitenkin tapasin ihmisen, joka jätti pahemmat arvet kun kukaan. Mun vähäinenkin luottamus syötiin pohjiin. Parasta kuitenkin on, että arvon neiti elää jossain toisessa ulottuvuudessa kuvitellen historian mieleisekseen. Se ei mua paljon enää muuten hetkauta, mutta siitä saa kavereiden kanssa hyvät naurut. Taas yks asukki siitä helvetin liekkeihin...


Mua ainoastaan vaan ärsyttää se, että en uskalla enää olla täällä pallon päällä. Mä nään kaikista vaan sen saman ongelman. Vaikka kuinka yritän, niin pelko uskaltaa yrittää on suurempi ku koskaan...


Yhden askeleen olen kuitenkin onnistunut ottaan. Uskaltauduin antaan itteni ainakin melkein jollekulle. Mitä tarkottaa melkein? No se tarkottaa sitä, että seurustelen. En kuitenkaan uskalla sanoa sitä ääneen. Annan pakkeja samaan tapaan kuten ennenkin, mutta missään en asiasta. Kerran laitoin #girlfriend ja sekin alkoi ahdistamaan...


Ehkä joskus uskallan nauttia tästä onnesta. Mulla kuitenkin vaikuttais olevan upea ja ihana nainen. Paremmin ei vois mennä. Someday, somehow...


x.o.x.o. M.D.S.