Miten sitä pystyy ponkaseen takasin kaiken kokemansa jälkeen? Miten se onnistuu käytännössä? Tuntuu etten vieläkään osaa olla rennosti ja nauttia hetkistä. Odotan koko ajan "koska tästä paljastuu se sisäinen psykopaatti?"
Mä oon vuosia halunnut löytää sen tietyn, jonka kanssa voin asettua aloilleen. Vajaa vuosi sitten kuitenkin tapasin ihmisen, joka jätti pahemmat arvet kun kukaan. Mun vähäinenkin luottamus syötiin pohjiin. Parasta kuitenkin on, että arvon neiti elää jossain toisessa ulottuvuudessa kuvitellen historian mieleisekseen. Se ei mua paljon enää muuten hetkauta, mutta siitä saa kavereiden kanssa hyvät naurut. Taas yks asukki siitä helvetin liekkeihin...
Mua ainoastaan vaan ärsyttää se, että en uskalla enää olla täällä pallon päällä. Mä nään kaikista vaan sen saman ongelman. Vaikka kuinka yritän, niin pelko uskaltaa yrittää on suurempi ku koskaan...
Yhden askeleen olen kuitenkin onnistunut ottaan. Uskaltauduin antaan itteni ainakin melkein jollekulle. Mitä tarkottaa melkein? No se tarkottaa sitä, että seurustelen. En kuitenkaan uskalla sanoa sitä ääneen. Annan pakkeja samaan tapaan kuten ennenkin, mutta missään en asiasta. Kerran laitoin #girlfriend ja sekin alkoi ahdistamaan...
Ehkä joskus uskallan nauttia tästä onnesta. Mulla kuitenkin vaikuttais olevan upea ja ihana nainen. Paremmin ei vois mennä. Someday, somehow...
x.o.x.o. M.D.S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti