Olit niin oikeessa... ©

Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin tässä maailmassa.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Tunnen kosketukses ihollain,
maistan sun suudelmat huulillain.
Vaikka tää vie multa ilmat pihalle,
en vaan voi mitään tunteille näille.
Edelleen mun sydän huutaa sua,
mahdatkohan sä miettii enää mua?
Ja vaikka koitan vastaan taistella,
en voi kun vaan meitä muistella...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon niin yksin maailmassa.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Kuinka mun pitäis ajatella enää,
kuinka mun pitäis ilman sua elää.
Tulevaisuus rakennettuna yhdessä,
se korttitalo kaatui siinä hetkessä.
Kauanko vielä mun sydän sua huutaa,
kauanko vielä mun iho sua kaipaa?
Ja vaikka edelleen vastaan taistelen,
kokoajan ajaudun meitä muisteleen...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon niin yksin maailmassa.
Sä olit ihan liian oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.

Kerro mulle kuinka sä oikein voit,
niin helposti ilman mua vaan jatkoit.
Kerro mulle mikä sut tännekin toi,
kun en sua tanssittaa voi,
vaikka kuullaan mikä biisi soi...

Nää seinät muistoja kaikuu,
päällimmäisenä vain kaipuu.
Liian nopeesti kaikki haihtui,
ne yksinäisyyteen vaihtui.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin tässä maailmassa.
Sä olit taas niin oikeessa,
oon yksin ja ihan hukassa.