Päivät ja kuukaudet vierii vaan eteenpäin,
silti mietin mielessäin,
mistä elämässä paitsi jäin/
Kauan kesti tajuta elämän oikea tarkoitus,
että tässä on mun mahdollisuus,
viho viimeinen tilaisuus/
Tulevaisuutta kohti kevein askelin,
ei väliä minne menisin,
päätin silti hymyilisin...
Kuulokkeet korvilla läpi tän talven sateiden,
en anna vaikuttaa vihapuheiden,
otan sen minkä ansaitsen/
Annan sulle ihan kaiken mitä pystyn ja voin,
vai miten se meni kun sulle kerroin,
etten osaa olla enää niin avoin/
Se ei ees haitannu sua millään tavalla,
rakkautta ei näytetä sanoilla,
vaan pienillä suurilla teoilla...
Annetaan pohjoistuulen puhaltaa,
lumen maata kaunistaa/
Annetaan lumen maata koristaa,
peittää alleen karun maan/
Lumen alle murheet jäädä saa,
valkeus pimeyden korvaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti