Tiedättekö sen fiiliksen, kun joku X menneisyydestä, on tehnyt asian Y ja nykyhetkessä O tekee sen asian Y, minkä X teki menneisyydessä. Tosin X teki sen asian satavarmasti tahallaan ja halusi murskata mun omantahdon ja O tuskin tekee tietoisesti tällaista mulle...
Tää asia on mulle vaikee, koska ajaudun helposti antaan kaiken periks, jos en halua satuttaa jotakuta. Tällä hetkellä joudun painiin näiden haamujen kanssa ja tää alkaa oleen helvettiä. Nää ahdistuskohtaukset menneiden haamuista ajaa mut jo hulluuden partaalle. Voin vannoo, että ykskin muistutus vanhasta paskasta ja mä katoon nopeemmin ku kukaan ehtii sanoon puff...
Haluisin vaan huutaa kurkku suorana ja unohtaa. Unohtaa sen sorron ja alistuksen, sen fyysisen ja henkisen väkivallan, jonka elin vuosia. En tahdo siihen helvettiin takas, en enää ansaitse sitä...
Peace,
M.D.S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti