Hola amigos !
Täällä taas skrivaamassa mietteitäni, tällä kertaa otsikko vihjaa kuumeeseen, jonka olen jostain onnistunut haalimaan. Tällä hetkellä se on ainoa oire väsymyksen lisäksi, joten ymmärtänette kummastukseni. Hieman näkö on sumea johtuen kuumeen lukemista, vaatimattomat 39,4...
Se ei kuitenkaan ole tämän päivän blogin aiheenani. Aloitin eilen illalla Potter-elokuvien maratoonini ja taustalla pyörii tällä hetkellä nro 5 eli Order of the Phoenix/Feeniksin Kilta. Mitä muistoja tuleekaan mieleeni näistä elokuvista. Suurimpana muistona lienee ensimmäiset epäilyni suuntautumisestani, sillä koin tämän elokuvan aikoihin järjettömän paljon vetoa Emma Watsoniin...
Tulin aikoinaan kaapista ulos 2007 silloisille joukkuekavereilleni ja yhdelle siskoistani. Kukaan heistä ei ollut asiasta mitenkään päin yllättyneitä. Pikemminkin kaikki olivat sitä mieltä, että jo oli aikakin. Tulin tuolloin Narniasta pois statuksella bi-seksuaali. Koitinkin vielä hetken aikaa tehdä itsestäni väkisin heteroa. Se ei kuitenkaan ollut minua. Se ei tehnyt minua onnelliseksi. Vuonna 2008 oli aika myöntää, että naiset vetosivat minuun ja vain naiset...
Miksi sitten asia on niin ? Mikä tekee minusta lesbon ? -Paha sanoa näin suoralta kädeltä muuta kuin, että ihailen naisellisuutta. Minua viehättävät naiselliset muodot, suoraan sanottuna olen rintojen rakastaja :D En ole koskaan tuntenut vetoa poikamaisia kohtaan. Ehkä tässä vaiheessa puolet lukijoistani luulee minua miestenvihaajaksi, mutta sitä en ole. Yksi parhaista ystävistäni on "aviomieheni", mutta kuitenkin enemmän veli. Oikeastaan kyseessä on ensimmäinen mies, isäni lisäksi, jonka takia tekisin elämässä mitä vain...
Mielestäni en koskaan valinnut olla lesbo. Se on vain osa minua, jonka hyväksyin 20 vuoden ikäisenä. Se ei ole minua koskaan muuttanut. Olen aina ollut minä, vaikka kumppanikseni olen naisia vain valinnut. En voisi kuvitella enää olevani miehen kanssa, jopa perheeni on asian hyväksynyt vihdoin näiden vuosien aikana, jotka olen ollut kaapista ulkona...
Haluaisinkin teidän kaikkien tietävän, että vaikka joku läheisistänne olisi homoseksuaali tai muu vähemmistön edustaja, hän on edelleen se sama ihminen kuin oli ennen Narniasta poistumistaan. Tukekaa rakkaitanne olemaan omia itsejään ja arvostakaa heitä sellaisina kuin ovat. Kyseessä on kuitenkin vain ihminen, joka haluaa tulla rakastetuksi ja haluaa rakastaa. Myös meidän haaveissamme on astella pitkin käytävää sanomaan "tahdon" sille rakkaimmallemme, niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, kunnes kuolema meidät erottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti