Kevät tulee ja kesä sen peesissä...

Pohdittiin kaverin kanssa naisia ja siis kyllä, olemme kumpainenkin naisia. Me ei silti millään päästä kärryille, miksi useimmat naiset ovat niin hankalia. Ihan oikeasti, tuntuu pahalta miehistä, kun edes me naiset emme toisiamme ymmärrä...

Miksi moni asia tuntuu lähes mahdottomalta ymmärtää naisen näkökulmasta ? Onko minulla ja kaverillani liian miehekäs näkökulma elämään ?

Yksi asia mikä itseäni erityisen paljon mietityttää, on puhumisen vaikeus. On päiviä jolloin nainen on kuin hölöpötyksen hallitseva maailman mestari ja sitten on päiviä, jolloin ei vaan millään osata puhua. Nuo ovat yleensä juuri niitä päiviä, kun pitäisi osata sanoa jotain ajatuksistaan. Onko se siis niin, että on helpompaa puhua jonnin joutavuuksista kuin niistä ns. tärkeistä asioista ?

Yksi asia on kuitenkin varmaa - kaiken takana on aina ja ikuisesti nainen ! Hyvässä ja pahassa, syy löytyy naisesta. Mikäli hymyilet kuin lääkitys olisi kohdillaan - syy on naisessa. Mikäli vituttaa enemmän kuin laki sallii (kyllä siihenkin on varmasti Räsäsen määräämä kiintiö, jota ei saisi ylittää) - syy on naisessa. Kaikki alkoi jo silloin kun synnyimme. Olemme täällä kiitos äitiemme, joten on siis hyvin ymmärrettävää, että jatkossakin saamme kiittää naista elämämme hetkistä...