Jos taas mentäis astetta syvemmälle ajatuksissa, niin minne päädyttäis ? Ajatuksia mieli täynnä, mutta sielu niin rikki revitty, että uskaltaako sitä edes sanoa, mitä sisällä myllertää...
Musta usein todetaan, että heittäydyn hetkiin liian täysiä ja sillai tuppaan saamaan aina turpaani. Ehkä se on tottakin, mutta mä nään sen niin, että kaikki tai ei mitään. Puolivaloilla jää kokematta niin paljon ja sillon ei voi saavuttaa kaikkea, mitä haluaa. Onko se siis niin paha, jos jotain alkaa tekemään, niin antaa itestään sillon kaiken ?
Voisin sanoa, että viimeisimmät naiset, joita olen tapaillut, ovat olleet kaikkea muuta kuin hyviä muistoja. Vaikka niitäkin syntyi, niin heidän aiheuttamansa kipu on kadottanut nuo hyvät muistot. Jäljelle niistä ajoista jäi vain paska maku. Neiti X oli vain kaksinaamainen krooninen pettäjä, toivotan onnea silti hänen nykyiselle "laastarilleen". Hänestä seuraava taas paljastui pelkuriksi ja valehtelijaksi. Sillehän en myöskään voi yhtään mitään. Elämä on ja sitä saa mitä tilaa. Oma karmani alkaa pikkuhiljaa olla vastaanotettu, mutta heidän osaltaan tilauksen saapuminen on vasta tuloillaan...
Mitä muhun tulee, niin en usko tällä hetkellä kenenkään sanoihin. Teotkaan eivät saa minua enää vakuuttuneeksi. Olen liian monesti viimeisen vuoden aikana niellyt valheita ja feikattuja tekoja. Toivotan siis hyvästit haaveilleni löytää rakkauden. Hyvästit perheelle, josta niin kovasti haaveilin...
Mä olen ansainnut jotain parasta, mutta mulle on tarjoiltu vain pelkkää petosta ja valhetta. Peruutan siis unelmieni tilauksen ja alan elää vanhan piian elämää. Kiitos, anteeks ja näkemiin !
x.o.x.o. M.D.S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti